Mika Rintalan ja Tiina Koskisen mielestä rauhallinen maalaisympäristö sopii aikuisille kilpahevosille. He treenaavat jokaista hevosta, kuten kuvan Grand Alea, yksilöllisen ohjelman mukaan. Kuva: Antti Savolainen
Harrastajavalmentajat arvostavat kovaa kapasiteettia
Jalkavaivat eivät haittaa, jos hevoselta löytyy luokkaa.
Orivarsa Sounds Good (Enjoy Lavec - Sapphire Flame - Image Of Speed) kuuluu Tiina Koskisen ja Mika Rintalan tulevaisuuden toivoihin. Kuva: Antti SavolainenLappajärven Itäkylässä viittä hevosta valmentavat Tiina Koskinen ja Mika Rintala ovat menestyneet tänä vuonna hienosti. Koskisen lisenssin alla kilpailevat hevoset ovat startanneet 54 kertaa. Voittoja on yhdeksän ja muita totosijoja 11. Rahaa omistajilleen hevoset ovat juosseet reilut 33 000 euroa.
”Muutos viime vuoteen on tosi iso, mutta se johtuu Grand Alesta. Hevonen ratkaisee tässä lajissa”, Rintala huomauttaa.
Erittäin kyvykäs mutta jalkavaivoista kärsinyt Grand Ale eli kotioloissa Kaapo tuli heidän talliinsa viime syksynä. Särkkäin Pihviravintola Oy:n omistamalla ruunalla oli urheilijan vammoja kahdessa jalassa.
”Heillä oli jo aiemmin Coming Up meidän tallissa ja Tarja Leppilampi halusi myös Kaapon tänne kuntoutumaan. Aluksi sovittiin, että sitä käytetään meiltä käsin Kruunupyyssä Stall Biskopilla vesikävelymatolla ja laseroitavana kahdesti viikossa. Hevonen pysyi kävellessä niin hyvin kunnossa, että sitä pystyi ruveta hiittamaan heti kun hankositeet olivat parantuneet”, Koskinen kertoo.
Kun hevonen alkoi olla starttikunnossa, omistaja halusi, että se myös kilpailee tutuksi tulleesta tallista käsin. Sen jälkeen Grand Ale on juossut kilpaa 11 kertaa, voittanut neljästi ja juossut lähes 25 000 euroa. Suurin voitto tuli Bodenissa kesäkuussa. Mailin ryhmäajo taittui kilometriaikaan 1.12,0 ja palkintorahaa tuli 11 000 euroa.
”Meillä systeemi eroaa isoista talleista ehkä eniten siinä, että omistaja voi halutessaan vaikuttaa tosi paljon hevosen kilpailuttamiseen. Ihan yksittäistä starttia ja ohjastajaa myöten voidaan sopia asioita yhdessä. Näin pienellä hevosmäärällä se vielä onnistuu”, Rintala sanoo.
Koskinen ja Rintala ovat olleet ravihevosten kanssa tekemisissä koko ikänsä. He korostavat valmentavansa hevosia harrastuksenaan. Molemmat käyvät päivätöissä muualla.
”Hevoset pannaan ulos 4.30, ruokitaan ne ja lähdetään kuudeksi töihin.”
Pariskunta kiittelee hyviä tukijoukkojaan. 1,5-vuotiaasta tyttärestä huolehtivat usein Rintalan lähellä asuvat vanhemmat. Samoin hevosista, jos kilpailureissu venyy pidempään.
”Ja jos kengityksen kanssa on jotain vaikeampaa, niin kengityssepän koulutuksen saanut velipoika Jari tulee pikaisesti apuun”, Rintala sanoo.
Jarrukärryt ovat ahkerassa käytössä, kun Tiina Koskinen ja Mika Rintala valmentavat tallin hevosia. Kilpailevilla hevosilla ajetaan kerran viikossa jarrukärryillä reippaampia vetoja. Lisäksi ne kävelevät paljon.
”Jostakin se vastus on pakko saada treeniin. Vaihtoehtoisesti pitäisi ajaa kevyillä vehkeillä tosi kovaa, mutta silloin loukkaantumisen riski kasvaa liikaa.”
Tallin pihasta lähtee tuore 350 metrin mittainen suora, jota on tarkoitus pidentää 700 metriin asti.
”Ennen suoraa ajettiin säiden mukaan joko metsäteillä tai heinäpellolla. Nyt ei olla ihan niin säästä riippuvaisia.”
Lähistöltä löytyy myös 600 metrin mittainen mäki. Talvella pellolle saa parin kilometrin lenkin.
”Talvella ajetaan myös ihan tuossa kylätiellä silloin, kun siihen tulee kunnon polanne”, Rintala sanoo.
”Sitten kun ajetaan reippaammin, niin kyllä hevoselle hiki tulee. Parempi väsyä kotona kuin startissa”, Koskinen linjaa.
Treenin lisäksi terveydenhoidolla on suuri merkitys. Jalkoja voidaan kylmätä kahdestikin päivässä.
”Monesti sanotaan, että hankoside paukahti huonon radan takia. Meidän kokemuksen mukaan kilparadan kunnolla ei lopulta ole suurta merkitystä, se huono askel voi sattua missä ja milloin vain. Kyllä ne jalat varoittelevat itsestään jo aiemmin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
