Lopun alkua vai uusi mahdollisuus?

Etta Pakkanen pohtii muun muassa raviurheilun exit plania.  Kuva: Elina Paavola

Ensin saimme lukea maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän raportin nimeltä Vastuullista ja elinvoimaista raviurheilua ja hevoskasvatusta Suomessa. Sitten saimme kuulla tämän raportin vauhdittamista uudistustoimista, joista raviurheilun keskusjärjestö Suomen Hippos päätti. Seuraavaksi Kari Lähdekorpi jo myi kaikki hevosensa Suomesta. Sitten Valtiontalouden tarkastusvirasto moitti maa- ja metsätalousministeriötä hevosalan tukien huonosta valvonnasta. Mitä täällä tapahtuu?

Arvostan edellä mainitun työryhmän veturia Juha Vidgréniä yrittäjänä ja liike-elämän asiantuntijana todella korkealle. Raportti otti rohkeasti kantaa kalkkiutuneiden rakenteiden toimintamalleihin ja tarjosi konkreettisia uudistusehdotuksia. Niitä tarjoilivat tahot, joita ihan jokaisen meistä kannattaisi kuunnella. Se loi ainakin minuun uskoa tulevaisuudesta. Siitä huolimatta vielä ei ole kuulunut muuta, kuin Lähdekorven tossujen töminä. Toki Hippoksen hallituksen uudistuminen oletettavasti hidastaa etenemistä.

On mahdollista, että tapansa mukaan Hippos on hoitanut tiedotuksen heikosti ja onkin todellisuudessa ryhtynyt laajamittaisiin toimiin. On mahdollista, että tapani mukaan en ole seurannut riittävän aktiivisesti oikeita kanavia. Oli miten oli, täällä kulisseissa uuden korkeamman profiilin ravipäivän tuoman riidan tuoksinassa tuntuu siltä, että jälleen tartutaan lillukanvarsiin sen sijaan, että otettaisiin härkää sarvista.

Maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen Hippos ry:n käsissä on välillisesti satoja työpaikkoja. Satoja uria. Heidän päätöksensä vaikuttavat merkittävästi kaikkien ravitaloudessa toimivien elinkeinotoimintaan, puhuttiin sitten ravivalmentajista tai raviradoista. Toki harrastajakanta on lajille elintärkeä ja päätöksissä tulee huomioida kaikki toimijat, mutta haluan raottaa verhoa niiden näkökulmasta, jotka ovat pantanneet kotinsa valmentaakseen toisten omistamia hevosia. Myös ”Kehä 3:n ulkopuolella”.

Yleisesti liike-elämässä termi exit plan kuvaa prosessia, jossa yritystä kehitetään tietoisesti myyntikuntoon. Exitin onnistuessa omistaja poistuu Malediiveille nauttimaan elämästä ns. pitkällä lompsalla. Vaikka puhekielessä exit on tämä yrittäjyyden kultareunus, on sille raviurheiluakin lähemmin koskettava määritelmä. Exit voidaan nimittäin toteuttaa joko hallitusti tai vaihtoehtoisesti pakon edessä hallitsemattomasti. Hallittuihin tapoihin kuuluvat esimerkiksi edellä mainittu yrityksen osakekannan myynti tai sukupolvenvaihdos. Hallitsemattomiin puolestaan mm. konkurssi ja yritystoiminnan lopettaminen. Yritystoiminnan lopettamisenkin voi kuitenkin suorittaa hallitusti ja se on aina konkurssia parempi vaihtoehto.

Puhun nyt omalla suullani, mutta mielestäni on äärettömän surullista, että me aloittelevat valmentajat joudumme nykytilanteessa ja näissä tuulisissa oloissa tekemään exit planin. Enkä nyt puhu niistä kultareunuksista, vaan pakosuunnitelmasta hetkenä jolloin paska osuu tuulettimeen. Ainakin omalla kohdallani kaikkea toimintaa leimaa tällä hetkellä se, että tästä tilanteesta on päästävä kuivin jaloin pois. Tosiasiassa kukaan meistä ei tule poistumaan kuivin jaloin.

Ravitalouden investointipotentiaali on tällä hetkellä olematon. Epävakaus ja epävarmuus heikentävät kaikkien, erityisesti uusien toimijoiden halua investoida merkittävästi toimintaan ja sen kehittämiseen. Kun investointeja ei tehdä, toiminnan taso heikkenee ja loputon kierre on valmis alkamaan. Sen vuoksi kaikista tärkeintä tässä myllerryksessä olisi eri toimijoiden luottamuksen saavuttaminen ja selkeän, vakaan ja ennen kaikkea pitkän tähtäimen toimintasuunnitelman luominen. Näin luotaisiin turvallinen ympäristö isoillekin riskisijoituksille. Uskon, että lajilla ja sen ympärille keskittyvällä elinkeinotoiminnalla on valoisa tulevaisuus, jos kaikki hevosten kanssa toimimiseen vaadittava tahto saadaan valjastettua lajin elinvoimaisuuden parantamiseen.

Ei ole kauaa, kun puhuin ystävieni kanssa alan haasteista. Sanoin, että olen alkanut tulkitsemaan tiettyjä vaikeuksia merkkinä vaihtaa alaa. Joku ystävistäni kommentoi, että ehkä nyt vain testataan, kuinka paljon haluan tätä. Tahto on käsittämättömän voimakas moottori. Se voi viedä ihmisen parrasvaloihin tai suoraan suohon. Tahtotila pitkälle ja menestyksekkäälle uralle ravivalmentajana on kova, mutta koska kaikkiin elementteihin ei ole mahdollista vaikuttaa itse, ainakin minä kaipaisin luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiriä.

On hyvä, että lyhyen tähtäimen energia- ja polttoainekriisiin ollaan pystytty vastaamaan nopeasti ravipäivien jaon uudistamisella. Investointipotentiaalin kehittäminen vaatisi kuitenkin radikaalimpia ja kauaskantoisempia ratkaisuja. Ilman niitä, me leipämme tästä raapivat olemme pakotettuja jatkamaan exit planin parissa. Se on valtavan potentiaalin hukkaan heittämistä.

Kirjoittaja on ravivalmentaja Ylöjärveltä