Terve yritys on hevosen ja hevosihmisen hyvinvoinnin edellytys

Suomen Ratsastajainliiton Jukka Koivisto (vas.) ja Suomen Hippoksen Saara Iivari keskustelivat Haminassa hevosalasta. Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen haastatteli. Kuva: Ville Toivonen

Päätoimittaja Jouni Kemppaisen vieraina Haminan Raatihuoneentorilla olivat Suomen Ratsastajainliiton toiminnanjohtaja Jukka Koivisto sekä Suomen Hippoksen viestintäpäällikkö Saara Iivari.

Vierailta tentattiin, mille tasolle he uskovat hevosalan kustannusnousun tänä vuonna asettuvan. Kuluttajainflaation ennakoidaan olevan 10 prosentin luokkaa, mutta maataloudessa nousu voi mm. lannoitteiden ja energian hintojen nousun myötä olla jopa 40 prosentin tasoa.

Hintanousun oletettiin asettuvan kahden luvun väliin, ehkä noin 20-25 prosentin tasolle.

”Varmaan hevosala menee lähemmäs maatalouden tilannetta. Rehut ovat iso kustannuksia nostava tekijä hevosalalla”, Saara Iivari arvioi.

Hintojen korottamisen painetta on joka tapauksessa.

”Monilla ratsastuskouluilla tilanne on ollut haastava jo valmiiksi. On lähdetty hintakilpailuun ja pidetty hinnat alhaalla minimimarginaaleilla”, Jukka Koivisto kuvaili.

”Hintojen tarkistuksen painetta on ollut jo valmiiksi, mikä voi lisätä hintojen nousua meidän alalla.”

Jukka Koivisto kiteytti, että hintojen korottamiseen on oltava varaa.

”Palvelun on pysyttävä laadukkaana, hevosten hyvinvoivina ja ammattiin koulutettujen opettajien edelleen opettajina. Siihen ei ole muuta tietä kuin tarkistaa hinnat ja rakentaa palvelut niin, että koulu tulee toimeen.”

Koiviston mukaan isossa kuvassa ratsastustuntien hinnat ovat ympäri maata maltillisia, poikkeuksena tästä pääkaupunkiseutu. Hän ei uskonut vaikeiden aikojen johtavan ratsastuskoulujen kaatumisaaltoon.

”Jos muutenkin näyttää siltä, että yrityksen elinkaari tai yrittäjän ura alkaa olla siinä pisteessä, että lopettamista muutenkin harkitaan, voi olla luontevaakin lopettaa yritystoiminta tai vaikka tehdä sukupolvenvaihdos. Mitä olen meidän kovaa porskuttavilta yrittäjiltä ymmärtänyt, suunnitelmat kuitenkin ovat valmiina ja tästäkin selvitään.”

Saara Iivari näki pelkästään kustannusten noususta keskustelemisen liian yksipuolisena.

”Tähän liittyy tosi moni muukin aihe, esimerkiksi henkilöstön saatavuuden haasteet”, Iivari painotti.

Tiukentuva taloustilanne ei missään olosuhteissa saa vaikuttaa hevosten kohteluun, keskustelijat korostivat.

”Hevosten hyvinvoinnin pitää olla koko ajan lähtökohdan ihan kaikessa”, Saara Iivari alleviivasi.

Jukka Koivisto kuitenkin myönsi kovien aikojen mahdollisesti heijastuvan myös talliarkeen.

”Jos yrittäjän rahat on loppu ja pinna kireällä, se ei ole omiaan edistämään hevosten hyvinvoinnin kehittämistä”, hän muotoili.

”Toisaalta juuri hevosen hyvinvointi on johtotähti, jolla me yhteiskunnassa navigoimme. Se määrittelee, miten meidät nähdään, miten meidät hyväksytään ja miten lajin pariin houkutellaan uutta väkeä. Emme saa rikkoa yhtälöä sillä, että talleilla ja yrittäjillä menee taloudellisesti huonosti.”

Hevosten käsittely on ollut viime viikkoina tapetilla Ruukin hevoskoulun kohun myötä. Jukka Koivisto muistutti, että voimia mittelemällä hevosen kanssa ei koskaan pärjää.

”Hevonen on laumaeläin, jonka kunnioitus pitää ansaita. Fysiikkakisoissa me häviämme aina hevosille, eikä meidän kannata lähteä siihen leikkiin. Meidän täytyy olla älyn, luottamuksen ja viisauden kanssa liikkeellä.”

Saara Iivari painotti uuden oppimisen ja omaksumisen tärkeyttä.

”Modernin hevosihmisen tärkein taito on oppia ja hakea uutta tietoa. Tieto pehmeämmistä koulutus- ja käsittelytaidoista lisääntyy valtavasti, ja jokaisen hevosihmisen on tärkeää hakea tietoa ja oppia, eikä tehdä asioita kuten ehkä aina ennen on tehty.”

Ravi- ja ratsuihmisten mahdollisista eroista kysyttäessä Saara Iivari huomautti raviurheilun olevan Suomessa useammin elinkeino, kun ratsastus on useimmiten harrastus.

Jukka Koivisto näki lajien välillä jonkinlaisia eroja yleisessä suhtautumisessa.

”Mitä näkemissäni ravi-ihmisissä ihailen on maanläheisyys ja suoruus”, Koivisto kiitteli.

”Hevonen ja raviarki on osa elämää hyvin lähellä sitä kaikkea muuta elämää. Se ei ole mitään ihmeellistä, vaan normaali osa yhteisöllistä menoa. Sanalla sanoen jotenkin mutkattomampaa.”