Vierasblogi: Saako yleisö pääsylipulleen vastinetta raveissa?

"Nykyajan ihminen on valmis maksamaan elämyksistä, jos kokee saavansa rahoilleen vastinetta", kirjoittaa blogissa Kaj Närhinen. Kuvituskuvassa Nordic King -voittaja Odd Herakles Power Parkin raviradalla. Kuva: Elina Paavola

Raviurheilun laskevat yleisömäärät ovat usein esillä sekä suomalaisessa että ruotsalaisessa raviurheilussa, ja keskustelu pääsylippujen hinnoista saa yleensä lisää polttoainetta suurkilpailukauden lähestyessä. Riippuen keskustelunaloittajan näkökulmasta on laskevien yleisömäärien syy vaihteleva lahden kummallakin puolella. Joskus syy on ravipelejä tarjoavassa yhtiössä, ravien alkamisajassa, liian pitkissä lähtöjen väleissä, vanhanaikaisissa puitteissa, liian kalliissa pääsylipuissa, syitä on monia.

Varmasti edellä luetelluilla tekijöillä on oma merkityksensä, mutta mielestäni on olemassa muitakin syitä, että raviurheilu ei kerää paikan päälle ainakaan arki-iltaisin yleisöä. Verrattaessa esimerkiksi jääkiekon ja raviurheilun yleisömääriä, on mielestäni virhe rinnastaa ravitapahtuma yksi yhteen jääkiekko-ottelun kanssa. Eihän esimerkiksi tavalliset arki-ilta ravit ole verrattavissa SM-liigan tai SHL-liigan otteluun? Lauantain V75-kierros on luonnollisesti verrattavissa liigatason jääkiekko-otteluun, ja tällöin voidaan verrata yleisömääriä ja luonnollisesti myös pääsylippujen hintoja eri tapahtumien välillä.

On kuitenkin olennaista muistaa keskusteltaessa pääsylippujen kalleudesta, mitä paikanpäälle saapuva yleisö saa vastineeksi rahoilleen. Itse kukin meistä on valmis maksamaan aika suolaisia hintoja konserttilipuista. Maksoin viime kesänä yli 50 euroa lipusta Gyllene Tidernin konserttiin Tukholman vanhalle olympiastadionille. Vastineeksi aika hintavasta lipusta sain osallistua puolisoni kanssa yhteislauluun Olympiastadionin nurmella noin 25 000 ihmisen kanssa. Olimme tyytyväisiä ostokseemme, vaikka puitteet yli 100-vuotta vanhalla Olympiastadionilla eivät ole uusimmasta päästä ja meillä oli seisomapaikat pressulla päällystetyllä nurmella. Nykyajan ihminen on valmis maksamaan elämyksistä, jos kokee saavansa rahoilleen vastinetta.

Mutta kokeeko suuri yleisö saavansa rahoilleen vastinetta maksaessaan pääsymaksun raveihin? Kysymys, johon ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Itse olen seurannut raviurheilun kehitystä yli 30-vuoden ajan, joista viimeiset vuodet lahden toisella puolella Ruotsissa. Raviurheilun ongelma sekä Suomessa että Ruotsissa on se, että se koetaan tapahtumana vaikeaksi lähestyä, ja vaikka esimerkiksi jalkapallo-ottelu tapahtumana ei ole uusiutunut yhtään enempää kuin ravitapahtuma, on jalkapallo-ottelusta fanikulttuurin avulla pystytty rakentamaan houkuttelevampi ja puhuttelevampi tapahtuma. Sen lisäksi luonnollisesti useat urheilulajit ovat hyvin helppoja seurata, se voittaa kuka tekee enemmän maaleja tai pisteitä, ja monesti näissä tapahtumissa tapahtuu areenalla jotakin lähes koko ajan.

Vaikka itse olen työskennellyt suurelta osin koko työurani ravikilpailujen parissa, ei minulla luonnollisesti ole patenttiratkaisua, kuinka raviurheilusta saataisiin helpommin lähestyttävä tuote suurelle yleisölle. Mutta ei vaivuta kuitenkaan synkkyyteen, sillä raviurheilu ei ole ainoa urheilulaji, joka kipuilee areenayleisön vähyyden kanssa, ja raviurheilun suurtapahtumat lahden molemmin puolin ovat yleisömääriltään ja järjestelyiltään hyvin vertailukelpoisia muiden lajien kanssa.

Raviurheilun on tietyllä tavalla hyväksyttävä se tosiasia, että raviurheilusta kiinnostuneita ihmisiä on hyvinkin yhtä paljon, jopa enemmän kuin ennen. Mutta paikanpäälle raviradalle ei enää saavuta entiseen malliin. Mutta jos nämä ihmiset saadaan liikkeelle edes suurimpina kilpailupäivinä, ollaan tyytyväisiä. Itsestään ei lähtöpäätös paikanpäälle synny, vaan meidän on tapahtumanjärjestäjänä kyettävä tarjoamaan sellainen tuote, josta asiakas on valmis maksamaan suuremman tai pienemmän pääsymaksun. Raviurheilu tapahtumana tarvitsee uudistua, mutta sen selvittämiseen ei riitä yksi blogiteksti.