Suomenhevosten estemestaruudet ratsastetaan aiempaa matalammalla tasolla − Päivi Stranden kehottaa ratsastajia yrittämään rohkeasti

Päivi Stranden hyppäsi Karkurin Samballa suomenhevosten estemestaruuskilpailussa vuonna 2020. Kuva: Miia Lahtinen

Lauantaina hypätään 105 sentin rata, sunnuntaina kaksi kierrosta, 110 ja 115 sentin radat. Lähtölistalla on kymmenen hevosta ja kahdeksan ratsastajaa. Viime vuoden ykkönen, Linda Kulmalan Rannan Ruhtinas, on jättänyt kilparadat taakseen, mutta kultaa tavoittelevat muiden muassa viime vuoden hopeamitalisti Jussi Tapani Koomikolla ja Viivi Paukkunen Mattilan Toivolla.

Viimeisen kierroksen korkeus on viisi senttiä matalampi kuin aiempina vuosina. Jo pitkään lähtijöitä mestaruuksissa on ollut korkeintaan kymmenisen. Myös suomenhevosten kenttämestaruuksissa on päädytty laskemaan vaikeustasoa, että kilpailuun saataisiin enemmän lähtijöitä.

Joensuun Hammaslahdessa asuva Päivi Stranden on kilpaillut pitkään suomenhevosilla sekä esteitä että kenttää. Kuten moni muukin, myös hän ihmettelee, miksi suomenhevoset hyppäävät nyt pienempää kuin mestaruuksissa koskaan ennen, vaikka mestaruuksia on hypätty 1970-luvulta alkaen.

”Koulupuolella hevosia on enemmän ja enemmän, ja jalostus on vienyt suomenhevosta eteenpäin. Nykyään niillä on myös laukka, jota voi ratsastaa”, hän muistuttaa.

Hän ei kritisoi estekorkeuden muuttamista, mutta harmittelee, että se ei ainakaan vielä ole saanut lisää ratsastajia mukaan. Stranden miettii, että ehkä ennen muuta ratsastajat tarvitsisivat nyt kannustusta lähteä mukaan.

”Siellä on varmasti hevosia, jotka kyllä hyppäisivät, mutta ratsastajille tulee jokin kynnys, kun kilpailussa lukee SM edessä. Valmentajien pitäisi sanoa heille, että yrittäkäähän nyt, kun on paljon hienoja suokkeja”, Stranden sanoo.

Mattilan Toivo ja Viivi Paukkunen tavoittelevat menestystä viikonloppuna. Kuva: Miia Lahtinen

Hänen oma ratsunsa mestaruuksissa on tänä vuonna musta 10-vuotias tamma Kutrikulkuri (Huiman Pyste – Totemi Rok). Hänen aiemmista ratsuistaan ori Karkurin Samba (Totaarin Aihe - Lennon-Ryhti) on satuttanut itseään tarhassa niin, että sen urheilu-ura näyttää olevan ohi ja vanhempi Ventterin Poju (Ventterin Vili Vokker) on jouduttu lopettamaan vaivojen takia.

Kaikki ovat ravisukuisia. Stranden mainitsee, että se vaikuttaisi tuovan moniin hevosiin tahtoa mennä, ja hyvä pää on kuitenkin hypätessäkin tärkein asia. Ja vaikka esteradoilla laukka ja laukan säätely ovat oleellisia, ei se suomenhevosen kanssa ole aina ihan justiinsa.

”Mie aina sanon, että ei se suomenhevosella aina merkitse, vaikka olisi hieno laukka ja hyvä hyppy. Hyppy kyllä tarvitaan, mutta se ei haittaa, vaikka väliin tulisi muutama raviaskel, kunhan ne haluavat mennä rimojen ylitse. Ne ovat vähän erilaisia”, Stranden hymyilee.

Ratsastajan tehtävä on luoda hevoselle tunne, että esteistä ja radoista selvitään.

”Suomenhevoset ovat herkkäsieluisia tyyppejä, ja kuskin pitää kertoa niille, että me pystytään tämä tekemään. Sama on tietenkin kaikillakin hevosilla, harvoin ne kulkee, jos kuski ja hevonen eivät ole yhteistyötä tekemässä”, Stranden sanoo.

Mestaruuskilpailuun lähtevät edellä mainittujen lisäksi Reetta Ahtila Kardemummalla, Linnea Haukilehto Kai-Keikarilla ja Vionettalla, Vilma Leppäkangas pienhevosillaan Kultsin Kunkku ja Paletin Liekki, Taru Mattila Ruhmelilla sekä Heidi Mäkinen Valon Nopealla. Tammoja on mukana jopa puolet. Kultsin Kunkku ja Paletin Liekki ovat oreja ja Ruhmeli, Kai-Keikari ja Koomikko ruunia.