Kylmäverisiä on liian vähän, kunnes niitä on liian paljon

Kylmäverinen ja suomenhevonen, rinta rinnan – vain Suomessa? Kuva: Elina Paavola

MT Hevoset|Ravit

2.8.202313:58

Kommentti

Ville Toivonen

Suomenhevosten ja kylmäveristen epätasa-arvoinen kohtelu eri maissa on kestopuheenaiheita. Kuninkuusravien alla asian ovat esiin nostaneet kovat suomenhevoskasvattajat Kari-Markku Karjalainen ja Markku Lumiaho.

Keskustelua jatkoi keskiviikon Hevosurheilussa päätoimittaja Jari-Pekka Rättyä, joka kaipasi vastakkainasettelun vähentämistä. ”Toistaiseksi kylmäverisiä ei ole Suomessa ongelmaksi asti, ja toivottavasti niistä ei ongelmaa tehdäkään”, Rättyä kirjoitti.

Samalla argumentilla ongelmaa on totuttu vähättelemään tähänkin asti. Kun tuontihevosten osuus kylmäverilähdöissä kilpailevista on kuitenkin varsin pieni, miksi tehdä siitä ongelmaa? Tällä ajatuksella koko ongelma kuitenkin on syntynyt. Kun kylmäverisiä on ollut Suomessa vähän, ei ole koettu aiheelliseksi rajoittaa niiden kilpailumahdollisuuksia. Nyt kylmäverisiä on jo niin paljon, että niiden kilpailumahdollisuuksien rajoittaminen alkaa olla mahdotonta.

Ruotsin ja Norjan keskusjärjestöillä on keskinäinen sopimus, jonka mukaan käytännössä kaikki kylmäverilähdöt ovat avoimia kummankin maan hevosille. Ruotsin kylmäverijärjestö Sleipner on perinteisesti tarinan konna, joka ei halua avata kilpailumahdollisuuksia suomenhevosille. Suomessa palkinnot ovat selvästi pienemmät kuin Ruotsissa, joten rutinoituneempien suomalaishevosten pelätään ryöväävän ruotsalaisten palkinnot.

Hippoksen johdossa puhutaan kilpailumahdollisuuksien avaamisesta yhteistyön kautta. Ajatus on kaunis, mutta täysin epärealistinen. Kun ruotsalaiset ovat tähänkin asti olleet haluttomia yhteistyöhön, millä heidät saataisiin suostumaan siihen nyt, kun kylmäveriset on jo valmiiksi päästetty Suomen lähtöihin?

Ongelma on todellinen ja valitettavasti myös itse aiheutettu. Kehitys on ollut nähtävillä jo vuosien ajan, mutta sitä ei ole haluttu myöntää tai ymmärtää. Suomenhevosen tärkeydestä puhutaan kauniilla sanoilla, mutta arki näyttää toiselta.

Kuten toimitusjohtaja Minna Mäenpään kommentit kertovat, Suomen Hippoksen toimet kansainvälisen kilpailutilanteen edistämiseksi ovat lähinnä käsien heiluttelua. Se, että asiaa ei edistetä aktiivisesti ja konkreettisesti, luo kuvan siitä, että ongelman vakavuutta ei ymmärretä. Kilpailumahdollisuuksia edes jossakin määrin avaava sopimus olisi saatava viimeistään nyt.

Tilanteen epätasapainoisuudesta ääntä ovat pitäneet pääasiassa suomenhevoskasvattajat. Asiaa ajattelematta voi olla helppo syyttää heitä protektionismista tai muistuttaa siitä, että kilpahevosille on yleensä eri ostajat kuin varsoille.

Kasvattajien puheenvuoroissa ei kuitenkaan ole kysymys rajat kiinni -ajattelusta. Sen enempää Kari-Markku Karjalainen kuin Markku Lumiahokaan eivät vaatineet kylmäveristen kilpailemisen kieltämistä Suomesta, vaan samanlaisia kilpailumahdollisuuksia suomenhevosille Ruotsissa ja Norjassa.

Jari-Pekka Rättyä kaipasi Hevosurheilun pääkirjoituksessa yhteen hiileen puhaltamista. Eikö vaatimus tasapuolisuudesta nimenomaan ole sitä?