Alle puolet hevoslantaloista katettu – pressukin riittäisi

Johanna Karjalaisen vuokraaman tallin lantala on 60-luvulta. Se tyhjennetään kerran vuodessa. Vain kolmannes talleista arvioi varastotilan riittävän koko vuoden säilytykseen, kuten nitraattiasetus edellyttäisi. Kuva: Kari Salonen

Siinä on kasa sitä itseään, sateelta suojassa kuten kuuluukin. Hämeenkyrössä sijaitsevan pikkutallin lantala on katettu, ja siihen mahtuvat koko vuoden lannat. Pieniä asioita, mutta eivät itsestäänselvyyksiä.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (Syke) selvittivät keväällä 2014 hevos­tilojen lannan käsittelyä.

Alle puolella kyselytutkimukseen vastanneista lantala oli katettu. Vain kolmannes talleista arvioi lantalan varastotilan riittävän koko vuoden säilytykseen, kuten nitraattiasetus edellyttäisi.

Vuonna 2014 uudistunut nitraattiasetus velvoittaa kaikkia uusia tai peruskorjattavia talleja kattamaan lantalansa. Vanhoja lantaloita kattamisvelvoite ei koske.

Ajatuksena on estää sadeveden pääsy lannan joukkoon ja vähentää ammoniakin haihtumista, kertoo asetuksen valmistelussa mukana ollut erikoistutkija Juha Grönroos Sykestä. Kiinteä katos ei ole säädösten noudattamiseksi välttämätön: kuivalantakasan voi suojata tarvittaessa peitteellä, esimerkiksi pressulla.

Nitraattiasetuksen noudattaminen ja lannan jatkosijoittelu vaihtelee kunnittain ja talleittain. Pienillä harrastetalleilla lannan käsittelyssä on kirjavia käytäntöjä. ”On vielä pieniä harrastetalleja, joilla ei ole lainkaan lantalaa eikä myöskään siirtolavaa”, kertoo asiantuntija Auli Teppinen Pro Agriasta.

Johanna Karjalainen on vuokrannut vanhaa navettaa tallikäyttöön kaksi vuotta. Käyttövalmis lantala helpotti muuttopäätöksen tekoa. Kahdelle ponille tosin olisi lainsäädännön puolesta riittänyt lannansäilytykseen siirtolavakin. Aina vanhat navetat eivät istu uusiin säädöksiin. ”Totesin, että navetan kattokorkeus on 223 senttiä, eli himpun yli vaadittavan vähimmäiskorkeuden. Se ratkaisi.”

Navetassa oli valmiina myös arkea nopeuttavia ratkaisuja. Esimerkiksi lannan voi lapata tallin seinässä olevasta luukusta.

Ihanteelliset olot eivät tässäkään kasassa ole. Viileältä näyttää, Karjalainen huokaa. Vielä on aikaista: kevätauringon lämpö edesauttaisi palamista. Moni tallinomistaja toivoisi lannan palavan ja kompostoituvan. Kompostoituminen voi esimerkiksi tuhota lannasta ei-toivottuja hukkakauransiemeniä. Toisaalta kylmä lantakasa säästää ympäristöä: typen haihtuminen ammoniakkina on voimakkaampaa silloin, kun lanta palaa, Grönroos painottaa.

Lantalan peittäminen voi heikentää kompostoitumista.

Hämeenkyrö sijaitsee Suomen hevoskeskittymässä. Suurin osa hevosista elää pääkaupunkiseudun ja Tampereen ympäristössä. Kaupunkitalleilla lantaa kertyy lantaloihin usein enemmän, sillä hevoset voivat viettää tallissa suurimman osan vuodesta.

Säädösten valvonta vaihtelee alueittain. Vantaalla tallit kierrettiin ja lantalat tarkastettiin muutama vuosi sitten, Teppinen toteaa.

Kaikkialla kunnilla siihen ei ole resursseja, eikä ongelmaa toisaalta koeta niin merkittäväksi. Isoissa talleissa lantahuolto on yleensä järjestyksessä ympäristöluvan myötä.

”Valtaosa varmaan odottaa sitä viimeistä hetkeä, jolloin määräykset on pakko toteuttaa. Näin oli esimerkiksi uusien karsinamitoitusten kohdalla.”