Hevoskirurgin työssä yhdistyvät rohkeus ja harkitsevuus – olisiko sinusta tähän ammattiin?

Haastavinta on, kun joskus päätöksen joutuu tekemään nopeasti vain niillä tiedoilla, mitä sillä hetkellä on käytettävissä, Heidi Tapio kuvaa hevoskirurgin työtä. Ennakkovalmistautuminen jo kotona ja sitten klinikalla on olennainen osa onnistunutta operaatiota. Kuva: Sanne Katainen

Eläinlääkäri Heidi Tapio on hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, jossa hän erikoistui kirurgiaan ja ortopediaan. Sen jälkeen hän suoritti hevoskirurgian erikoistutkinnon, joka on Suomessa hänen lisäkseen vain muutamalla ammattilaisella.

Tapio on ensimmäinen, joka on suorittanut tämän viralliselta nimeltään eurooppalaisen hevoskirurgian diplomaattitutkinnon kotimaassa.

Moniosainen erikoistumiskoulutus rakentuu intensiivisen potilastyön varaan. Sitä tehdään oman ohjaajan kanssa, ja tämä on siis jo diplomaattitutkinnon suorittanut kirurgi.

"Hän ohjaa työtä ihan käytännössä. Potilastyö ja leikkaukset tehdään yhdessä. Kolmen vuoden aikana erikoistujan oma vastuu kasvaa vähitellen ja voi alkaa tehdä toimenpiteitä vähemmällä ohjauksella", Heidi Tapio kuvaa.

Leikkauksia harjoitellaan myös kuolleilla eläimillä ja erilaisilla kirurgian kursseilla. Lisäksi perehdytään kuvantamiseen ja ortopediaan sekä jossain määrin anestesiaankin.

Erikoiskursseilla ja muilla klinikoilla vieraillaan useaan otteeseen hakemassa oppia ammattilaisilta. Tapio kävi Norjassa, Belgiassa, Ranskassa ja Espanjassa.

Erikoistumiseen kuuluu myös tutkimusta ja oma tutkimusjulkaisu kansainvälisessä tiedeartikkelien julkaisussa. Kaiken kruunaa kolmepäiväinen tentti.

"Se mittaa paitsi tietoja myös ongelmanratkaisukykyä ja myös paineensietokykyä", Tapio kuvaa.

Kirurgi ei ole koskaan täysin valmis, vaan oppiminen on osa ammattitaidon jatkuvaa kehittämistä, mitä Heidi Tapio pitää työn suolana.

"Täytyy pysyä tiedon mukana seuraamalla alan kehitystä ja jatkokouluttautua. Harvemmin tehtäviä toimenpiteitä harjoitellaan esimerkiksi tilaisuuden tullen kuolleilla eläimillä."

Eläinlääkäri voi kaiken kaikkiaan työskennellä monissa eri tehtävissä. Heidi Tapio tunnustaa, ettei itsekään eläinlääketieteellisen hakeutuessaan hahmottanut mihin kaikkeen alan ammattilainen voi suuntautua.

Eläinlääkäriasemien ja klinikoiden sekä kunnallisen eläinlääkäritoiminnan lisäksi eläinlääkäreitä on viranomaisina, tutkijoina, valmistelevina virkamiehinä ja elintarvike- ja lääketeollisuuden tehtävissä.

Varsinaisen terveyden ja sairaanhoidon lisäksi voi erikoistua esimerkiksi elintarvikevalvontaan ja -hygieaniaan, eläinsuojeluun, tarttuviin eläintauteihin tai myös ihmisen elinympäristön terveellisyyteen.

Tästä syystä Heidi Tapiokaan ei osaa nimetä yksittäisiä ominaisuuksia, jotka tekisivät hyvän eläinlääkärin kaikkiin eri tehtäviin.

"Olennaisinta on oma kiinnostus aiheeseen ja halu tehdä töitä. Ammatissa vaaditaan ongelmanratkaisukykyä, kykyä työskennellä erilaisten ihmisten kanssa sekä sopivassa määrin rohkeutta ja harkitsevuutta, mutta näissä kehittyy matkan varrella."

Tulevaa ammattiaan pohtivaa hän kannustaa ottamaan rohkeasti selvää.

"Kannattaa mahdollisuuksien mukaan jutella eläinlääkärin kanssa ammatista tai lähteä vaikkapa eläinlääkärin mukaan, niin saa käsitystä, millaista työ käytännössä on."