Markku Hietanen on poissa – Lakeuden legenda pärjäsi monenlaisten hevosten ja ihmisten kanssa

Markku Hietanen ohjasti kilpaa kuudella eri vuosikymmenellä. Kuva: Ville Toivonen

Raviurheilijoiden tunnetuimpaan joukkoon kuulunut ammattivalmentaja ja maanviljelijä Markku Hietanen on poissa. Laihialainen Hietanen menehtyi sunnuntaina vakavan sairauden uuvuttamana.

Markku Hietanen oli 80-vuotias, hän oli syntynyt marraskuun kolmantena päivänä vuonna 1945.

Suomen Hippoksen tilastoinnin mukaan Markku Hietanen ajoi 21 143 starttia ja 2 302 voittoa. Luvuista puuttuu kuitenkin paljon, sillä Hippoksen virallinen tilastointi yltää vain 1970-luvulle.

Markku Hietanen ajoi ensimmäiset starttinsa jo 11-vuotiaana isänsä Uuno Hietasen omistamalla Karmalla. Viimeisen kilpailunsa Markku Hietanen ohjasti tämän vuoden helmikuussa, ja hän kilpailikin raveissa kahdeksalla eri vuosikymmenellä.

Markku Hietasen uran suurin saavutus on vuonna 2018 Rovaniemen Kuninkuusraveissa Ari Oja-Nisulan omistamalla ja valmentamalla Akaasialla saavutettu kuningatarkisan voitto. Markku Hietanen oli kuningatarkisan voiton ohjastaessaan 72-vuotias ja hän on Kuninkuusravien satavuotisen historian vanhin pääsarjoissa voittanut ohjastaja.

Hietanen osallistui Kuninkuusravien pääsarjoihin yhteensä 24 kertaa yhdellätoista eri hevosella. Ensimmäisen kerran hän oli mukana vuonna 1978 kuninkuuskisassa Horilolla ja kuningatarkisassa Sukkulalla, jonka hän ajoi kokonaiskisan toiseksi.

Sukkula oli kuningatarkisan toinen myös vuonna 1980. Vuonna 1986 Markku Hietanen ajoi Helurin kuninkuuskilpailun kolmanneksi.

Markku Hietasen elämän hevosia oli epäilemättä Heluri, joka voitti urallaan 40 kertaa ja oli isännälle kaikin puolin mieluinen.

Kuninkuusravimenestysten lisäksi Hietasen uran suurimpia saavutuksia olivat kaksi voittoa sekä suomenhevosten Kriteriumista että Derbystä.

Kriterium-voitot Hietaselle toivat vuonna 1986 oman tallin Veluri ja vuonna 2020 Jouko Paavolan valmentama Ville Kalle. Derbyn Markku Hietanen voitti vuonna 1977 itse valmentamallaan Sukkulalla ja vuonna 2009 Heikki Salon tallin Linkorilla.

Maakuntaratojen liigavoittoja Hietasella on yhteensä kolmetoista, seitsemän Vaasasta ja kuusi Seinäjoelta.

Suomen Hippoksen kultaisen ansiomerkin Markku Hietanen sai vuonna 2001. Vuonna 2018 Markku Hietanen palkittiin Ravigaalassa Suomen Hippoksen kunniamaininnalla hänen raviurheilun eteen tekemänsä elämäntyön johdosta.

Markku Hietanen muistetaan paitsi hyvistä hevosista, myös monista vaikeista hevosista. Osaava ja pelkäämätön Hietanen sai vuosien varrella usein epäkiitollisenkin maineen hankalien hevosten erikoismiehenä. Monet hevoset menivät Markku Hietaselle kokeiltavaksi viimeisenä oljenkortena, kun muut eivät enää pystyneet tai halunneet jatkaa niiden kanssa.

”Totta puhuen, eihän se mitenkään mairittelevaa ole kokeilla sellaisilla hevosilla, joilla muut eivät halua ajaa”, Markku totesi haastatellessani häntä vuonna 2013.

”En tiedä missä vaiheessa se maine syntyi, mutta olihan meillä joitakin kovamenoisia hevosia, jotka saatiin oikenemaan ja niistä tuli vielä juoksijoita. Monta kertaahan niissä vähän pöhlöissä on hyviä aineita, kun löydetään niille sopivat systeemit. Monestihan ne puolipöhlöt ovat oikeinkin pääseviä hevosia.”

Markku Hietasen hevosmiesuran kamalin hetki oli vuonna 1984, kun kotitallin palo vei kahdentoista hevosen hengen. Kaksiosaisen tallin toinen puoli paloi kokonaan, eikä sisältä saatu pelastettua kuin lähimpänä ulko-ovea ollut Heluri.

Viimeisenä konstinaan hevosia pelastaakseen Markku Hietanen yritti ajaa tallin seinästä traktorilla vauhdilla läpi. Tiiliseinä ei kuitenkaan antanut periksi.

Vuosikymmeniä myöhemmin Markku Hietanen kertoi tallipalon olleen koko perheelle niin kova isku, että koko hevostoiminnan loppuminen oli lähellä. Alkujärkytyksen laannuttua alkoi kuitenkin uusien tallitilojen rakentaminen.

Markku Hietasen raviuran päättyminen oli aivan toisella tavalla lähellä myös 1990-luvulla. Hietanen oli Seinäjoella kovassa ravikolarissa, jonka jäljiltä hänet lähetettiin jatkotutkimuksiin.

Tuo kolari oli kuitenkin onni onnettomuudessa. Hietanen ei loukkaantunut onnettomuudessa vakavasti, mutta tutkimuksissa hänen niskanikamastaan löytyi kasvain, joka poistettiin kahdeksan tuntia kestäneellä operaatiolla.

”Se olisi vähän ajan päästä voinut aiheuttaa halvaantumisenkin, eikä varmaan olisi tullut mentyä tutkimuksiin, jos en olisi ollut siinä kolarissa”, Hietanen muisteli vuonna 2013.

Markku Hietanen oli paitsi hevosmies ja raviurheilija, myös maanviljelijä. Markku oli kolmesta veljeksestä keskimmäinen ja ensin kotitila meni hänen veljelleen, mutta pian hän osti tilan itselleen.

Vaikka tila aikanaan siirtyi sukupolvenvaihdoksella hänen pojalleen Hannu Hietaselle, Markku oli edelleen suuressa osassa maanviljelyksessä. Hevostoimintaa hieman hellitettyään Markku Hietanen viihtyi etenkin metsätöissä.

Markku Hietasen meriitit ovat raviurheilun suurmiestasoa, mutta Hietasen merkitys lajille ei perustunut vain hänen menestykseensä. Markku Hietanen oli arvostettu ja pidetty hahmo, joka tunnettiin huumorintajuisena ja konstailemattomana sekä aina avuliaana ihmisenä.

Mutkatonta maailmankuvaansa Markku Hietanen esitteli vuoden 2013 haastattelussa, jossa hän kertasi kotitilan sukupolvenvaihdoksen käytännön toteutusta. Hannu Hietanen rakensi perheelleen uuden kotitalon vanhan päärakennuksen tilalle ja Markku ja Hellevi Hietanen muuttivat Hannun perheen vanhaan taloon reilun kilometrin päähän.

”Vanhassa talossa oli vanhan mallin mukaan periaatteessa kaksi asuntoa, mutta senhän pitäisi olla laitonta, että monta sukupolvea asuu samassa pihassa”, Markku linjasi.

Tietenkin Markku Hietasen merkitys raviurheilijana perustui myös hänen pitkään uraansa. Vuosikymmenten varrella Markku Hietasesta tuli koko raviyhteisölle hyvin tuttu Faari Hietanen.

Rakastettu faari hän oli tietysti omalle sakilleen, josta on versonut kokonainen raviurheilevien Hietasten klaani. Hellevi ja Markku Hietasen neljästä lapsesta pojat Heikki ja Hannu ovat molemmat tuhannen voiton klubilaisia, ja kovia raviurheilijoita on myös seuraavassa sukupolvessa.

Ensimmäisenä Markku Hietasen kuolemasta kertoi Hevosurheilu.

Juttua muutettu 7.4. 2026 kello 11.48: Tallipalo oli vuonna 1984, ei 1982 kuten tekstissä alun perin kerrottiin.