Sertifiointi kertoo vaellustallin laadusta

Vaellustallia etsiessään asiakas voi törmätä sekä Suomen ratsastajainliiton (SRL) Vaellustalli-merkkiin että Suomen vaellustallien liitto ry:n (SuoVa) Priimatalli-merkkiin. SuoVa on SRL:n seurajäsen, joten SuoVan jäsentallit ovat automaattisesti sen henkilöjäseniä.

Molemmat merkit kertovat toiminnan hyvästä laadusta, mutta toinen perustuu kriteereihin, toinen ohjeistuksiin.

SRL aloitti vaellustallisertifiointinsa tämän vuoden alussa.

"Tällä hetkellä meillä on neljä jäsentallia. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni talli mukaan", kertoo liiton tallipäällikkö Kielo Kestinmäki.

Vaellustalli-merkin saadakseen toiminnan on täytettävä SRL:n tallikriteerit, jotka koskevat hevosten ja ratsastajien hyvinvointia ja turvallisuutta sekä tallinpidon ammattimaisuutta.

"Vaellustalleilla on oltava erityisen tarkat maastoreittisuunnitelmat, joiden koordinaatit ovat tiedossa", Kestinmäki toteaa.

SuoVan puheenjohtaja Noora Ruuth kertoo, että SuoVan omassa Priimatalli-merkissä ei ole kyse kriteereistä vaan enemmin ohjeistuksesta, joka on tehty viemään jäsentalleja eteenpäin.

Ruuthin mielestä sekä SuoVan että SRL:n merkinnät kertovat, että talli on ottanut huomioon turvallisuuden ja hevosten hyvinvoinnin.

Yhteistyö SRL:n kanssa on lisännyt myös SuoVan jäsentallien määrää. Tällä hetkellä jäsenyrittäjiä on 46. Ruuth arvelee, että vaellustalleja on kaiken kaikkiaan Suomessa yli 100.

Sertifioinnin merkitys SuoVan jäsenyrittäjille on myös se, että hevosmatkailun merkitystä ja arvostusta nostetaan.

Yksi tärkeä osatekijä olisi alan erikoiskoulutuksen kehittäminen. Ruuthin mukaan hevos- ja luontoalan koulutuksen järjestäjät eivät oikein ole heränneet mahdollisuuksiin, joita hevosmatkailussa on.

"Yrittäjistä monella on esimerkiksi eräoppaan tai sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutus takanaan."

MT:n tekemän oppilaitoshaun mukaan Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymällä on Haapavedellä ainoa säännöllinen luonto-ohjaajan koulutus, johon sisältyy myös hevosmatkailua.

Laura Nikinmaa

Kaijaleena Runsten

Avaa artikkelin PDF