Mats Havulehto sai poniraviurheilusta hyvän pohjan raviammattilaisen uralle

Mats Havulehto Katja Melkon Love Eaglen kanssa deryn esittelyssä viime syksynä. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

”Poniraviurheilun kautta on hyvä ponnistaa hevosten pariin”, on jo kauan sitten hyväksi todettu väite. Usea nykyisistä nuoremman polven raviammattilaisista niin Ruotsissa kuin Suomessa on saanut ensikosketuksensa raviurheiluun juuri ponien kautta. Esimerkiksi Santtu Raitala, Juho Ihamuotila, Johan Untersteiner sekä Kevin Oscarsson ovat ponien kautta ottaneet ensimmäiset askeleensa raviammattilaisuuteen.

Seuraavasta sukupolvesta samanlaisesta noususta haaveilee Sipoosta kotoisin oleva Mats Havulehto. Nuoresta iästään huolimatta Mats Havulehto on ehtinyt jo nähdä ja kokea paljon niin ponien kuin hevosten parissa. Viimeisen vuoden kesäkuussa 21-vuotta täyttävä Mats työskenteli Katja Melkon tallilla Julmyrassa. Ruotsissa Mats pääsi myös ajamaan kilpaa ilahduttavan määrän startteja.

”Suuret kiitokset Katjalle ja Jannelle, että sain mahdollisuuden ajaa kilpaa heidän hevosillaan. Kilvan ajamistahan ei opi kuin ajamalla.

Hevosilla Mats on tähän mennessä ajanut kuutisenkymmentä starttia hevosilla. Voittoja on kertynyt kolme. Uran ensimmäinen voitto tuli reilu vuosi sitten silloisen työnantajan Nina Pettersson-Perklénin Jordanilla Eskilstunasta.

”Kilvanajo hevosilla on sujunut viime aikoina paremmin. Ensimmäisten hevosstarttien jälkeen ei ollut niin optimistinen olo tulevaisuuden suhteen.”

Ensimmäisen poninsa jo viisivuotiaana saanut Mats ajoi poniurallaan yli 260 lähtöä. Shetlanninponeilla (kategoria A) starteista tuli ajettua noin 200 ja loput russ-poneilla (kategoria B). 200 shetlanninponilähtöön sisältyi useampi suurkilpailuosallistuminen ja voittokin Ruotsin puolelta. Ruotsin kilpailumatkat mahdollisti Matsin perheen vuonna 2011 Ruotsista hankkima Pomona II -shetlanninponitamma.

”Silloinen ponimme saavutti yläikärajan kilpailuiässä. Ostimme Pomonan tavallisen myynti-ilmoituksen perusteella Ruotsista.”

Ostohetkellä kahdeksanvuotias tamma oli menestynyt hyvin tavallisissa lähdöissä. Suomessa Pomonasta kehittyi kovimman tason kilpaponi. Mats Havulehto innostui uuden poninsa kanssa valmennuksesta entistä enemmän.

”Aiemmin en ollut miettinyt suuremmin, kuinka poneja tulisi valmentaa. Suhtautumiseni muuttui Pomonan tultua meille.”

Pomonan kanssa Mats pääsi kilpailemaan Ruotsin suurimpiin ravitapahtumiin aluksi ohjastajana ja sittemmin valmentajan ominaisuudessa. Elitloppet-viikonlopun Mini-Elitloppetin Pomona voitti neljä kertaa. Mats voitti Pomonalla vuonna 2014 ja pikkuveli Emil Havulehto viimeisen yrityksen 2019. Muut kaksi voittoa olivat Elina Miettusen käsialaa. Ruotsin mestaruuden Pomona voitti sekä Oona Halmeen että Elina Miettusen ohjastamana.

”Kävimme lisäksi useana kesänä Hugo Åbergs-illan Mini-Åbergs-lähdössä Jägersrossa. Pääsimme voittajaseremonioihin 2017 Elina Miettusen kanssa. Nyt Pomonan pitäisi varsoa juhannuksen tienoilla Månstorps Quatrosta.”

Ruotsin kilpailumatkat Mats nostaakin ensimmäiseksi elämyslistallaan. Hän painottaa samalla poniraviurheilun sosiaalista merkitystä perheelle.

”Minä, Emil ja äitimme Ann-Kristin Nyberg lähdimme useimmiten kolmistaan kilpailumatkoille Ruotsiin. Yhteisistä kilpailumatkoista jäi todella paljon mukavia muistoja. Menestyminen oli luonnollisesti mukavaa, muttei pidä aliarvioida poniraviurheilun sosiaalista puolta.”

Ponilähdöistä ei Matsin mukaan ole suurta apua ajotaktiikan oppimisen kannalta siirryttäessä hevosten pariin.

”Ponilähdöissähän tasoerot ovat sen verran suuret. Taktisia kuvioista ei useimmiten tarvitse miettiä.”

Volttaamisen oppiminen on Matsin mukaan ponilähtöjen tärkein anti. Volttaamisen perusteet ovat samat niin poneilla kuin hevosilla.

”C-ajolupakurssilla oli suuri etu volttausrutiinistani.”

Vaikka Mats on menestynyt poniraviurheilussa todella hyvin, korostaa hän kuitenkin poniravien pedagogista merkitystä nuorille. Hänen mukaansa tulokset ponilähdöissä eivät ole kaikkein olennaisin asia.

”Voittaminen on luonnollisesti aina mukavaa. Kuitekin oppia käsittelemään ja huolehtimaan eläimistä. Kunnioittamaan kanssakilpailijoita sekä toimimaan kilpailutilanteissa. Ne ovat arvokkaita asioita joista on apua raviurheilun ulkopuolisessakin elämässä.”

Pomona II:n ansiosta Mats innostui entistä enemmän poniraviurheilusta. Yläasteikäisenä hänellä oli enimmillään kahdeksan ponia valmennuksessaan. Samanaikaisesti Mats pelasi jääkiekkoa tavoitteellisella tasolla.

”Peruskoulun lähestyessä loppuaan, oli valittava satsatako jääkiekkoon tosissani vai raviurheiluun. Vaakakuppi kallistui hevosten puoleen.”

Mats suoritti Ypäjän hevosopistolla hevosenhoitajantutkinnon. Samalla hän vietti paljon aikaa Aripekka Pakkasen Ypäjän tallilla. Valmistumisensa jälkeen Mats oli kahdeksan kuukauden pätkän Nina Pettersson-Perklénin Vermon yksikössä. Pari kuukautta tästä tosin vierähti Ruotsin puolella työnantajan pitäessä Ruotsin filiaalia Söderbyn tilalla Arlandan lähistöllä.

”Pääsin jo silloin ajamaan kilpaa Ruotsin puolella. Uran ensimmäinen hevosvoitto jää kyllä loppuelämäksi mieleen.”

Pettersson-Perkléniltä Mats siirtyi Katja Melkon palvelukseen. Pestin piti päättyä vasta toukokuun lopulla. Mats joutui kuitenkin käsileikkaukseen vapun jälkeen. Kevät meneekin kotitilalla Suomessa toipuessa.

”Käsi pitää saada kuntoon ensimmäiseksi. Kesä menee varmasti Suomessa. Saatuani itseni kuntoon, mietin tulevia siirtoja. Voi olla hyvin, että palaan Ruotsiin.”

Kotitilalla pidetään täysihoitotallia, ja ajopaikat mahdollistaisivat oman valmennustoiminnan. Perheellä on tällä hetkellä muutama ajohevonen kotona. Jossakin vaiheessa Mats haluaisi perustaa oman tallin. Vielä ei ole sen aika.

”Pitää saada paljon enemmän työkokemusta eri valmentajilta. Näin lyhyellä työhistorialla ei kannata haaveilla oman tallin perustamisesta.”

Saadessaan käden kuntoon, on Matsilla kova polte kilvan ajoon. Hän oli mukana viime vuonna Salamakypärät-kilpailusarjassa.

”Se oli oikein hyvä mahdollisuus meille nuorille ohjastajille. En ilmoittautunut tälle vuodelle kisaan mukaan. Minulla oli ennen leikkaukseen joutumista muita suunnitelmia kesälle. Elämän kulkua on välillä vaikea ennustaa.”