Koneviesti: Raskaskonehuoltaja Pekka Leppäkorpi ei korjaa koneita, vaan ratkaisee ongelmia: "Vielä 20 vuotta sitten se oli yksi sian nuuhku, kun oli viassa kiinni – nykyään se on vaikeampaa"
Joensuulainen Pekka Leppäkorpi on toiminut raskaskoneiden parissa useita vuosikymmeniä. Tässä ajassa koneet ovat kehittyneet, mutta samalla myös yrittäjien tietotaito on lisääntynyt.
"Aina olen voinut luottaa omaan ammattitaitoon. Nyt ehkä luottamus hieman heikkeni, sillä viime viikolla rikoin asiakkaan traktorista tuulilasin. Se oli ensimmäinen vahinko 30 vuoteen”, Pekka Leppäkorpi hykertelee. Kuva: Arto Turpeinen"Kuule Pekka, tunnen sinut pienestä mukulasta asti, että tiedän ettei tämä kokoonpanotyö ole sinua varten. Vuoden voisit jaksaa ja sitten haluaisit vaihtelevimpiin töihin", muistelee Pekka Leppäkorpi.
Toiset saavat ensimmäisen työpaikan suhteiden avulla. Leppäkorven ja raskaan kaluston onneksi työnhaku Uudenkaupungin autotehtaalla päättyi ymmärtäväisen henkilöstöpäällikön persoonallisuusanalyysiin.
Pian tie veikin töihin raskaskonekorjaamoon. Nyt pelkästään yrittäjäuraa on takana 30 vuotta, josta mies palkittu myös Yrittäjäristillä.
Vuosikymmenten saatossa koneisiin on tullut runsaasti lisää sähköjä. Leppäkorven mukaan nykykoneet ovat huoltomiehelle selvästi työllistävämpiä. Aiemmin suurin ihmetys oli 14 litraisen Cumminsin polttoainepumppu.
”Sanoin vielä 2000-luvun alussa, että mikäli vika ei avaudu kahden minuutin aikana, niin ongelma voi ollakin vaikea. Tekniikka oli selkeää – ei se ollut kuin yksi sian nuuhku, niin oli viassa kiinni. Nykyään voi joutua pelkästään etsimään sopivaa testerin pistoketta monta minuuttia.”
Leppäkorpi kertoo nykyään luotettavan liikaa vikatesterin voimaan, sillä usein ongelmat edelleen liittyvät perusasioihin.
”Nyt mennään liikaa testeri kädessä. Joskus kun on juuri saamassa laitteen kiinni, niin pään päälle syttyy lamppu. Meinaako taas jäädä perusasiat tarkistamatta – onko löpöletkut varmasti kiinni ja onko suodattimet vaihdettu. Helposti korjataan pelkästään oireita selvittämättä juurisyytä.”
Raskaskoneasentajista on jokaisessa yrityksessä huutava pula.
Leppäkorpi kertoo asian liittyvän etenkin koulutuspaikkojen puuttumiseen. Aiemmin esimerkiksi maatalouskouluissa oli erikseen asentajalinja, mutta ajat ovat muuttuneet.
Kuljettajakoulutuksessa oppia toki jaetaan, mutta yleensä kyseessä on ainoastaan pintaraapaisu.
”Aiemmin maarakennusfirmoilla oli omat korjaamot, joissa nuoret pääsivät harjoittelemaan erilaisia perustöitä. Asentajahenkisiä kavereita tuli sieltä täältä. Nykyään näitä mahdollisuuksia ei enää ole”, Leppäkorpi pohtii.
Kuljettajat ovat kuitenkin yhä tunnollisempia ja pitävät huolta koneistaan. Lisäksi tietoa on tarjolla yhä enemmän ja se siirtyy nopeasti.
”Nykyään yrittäjät ymmärtävät koneensa olevan bisnesväline. Nuorempi porukka pystyy myös yhä vaativampiin ylläpitohuoltoihin. Lisäksi ymmärretään tilitoimiston merkitys, hieman enemmän maksamalla saa tarkat tiedot siitä, mitkä kulut johtuvat ylläpitohuolloista ja mitkä rikkoontumisista.”
Leppäkorvelle motivoivinta työssä on ongelmien ratkaisu.
”Kaikki on tullut kuntoon. Samalla olen ehkä muitakin pystynyt ohjaamaan ja opettamaan. Aina olen voinut luottaa omaan ammattitaitoon. Nyt ehkä luottamus hieman heikkeni, sillä viime viikolla rikoin asiakkaan traktorista tuulilasin. Se oli ensimmäinen vahinko 30 vuoteen”, Leppäkorpi hykertelee lopuksi.
Kuuntele Pekka Leppäkorven mietteitä huoltoalasta Koneviestin podcastista
Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat Alansa ammattilainen -artikkelit:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
