Neuvostoarmeijan aikaiset telaketjuajoneuvot koeajossa: Maasto-ominaisuudet tärkeämpiä kuin helppokäyttöisyys tai ajomukavuus

ATS-59 (kuvassa vasemmalla) ja MT-LB olivat muun muassa Suomen armeijan käyttämiä tela-alustaisia erikoisajoneuvoja, joista on olemassa myös siviiliversiot. Kuva: Kimmo Kotta

Koneviestille tarjoutui helteisenä kesäpäivänä ainutlaatuinen tilaisuus vertailla ATS-59-tykinvetäjän ja MT-LB-miehistönkuljetusvaunun ominaisuuksia aidossa ympäristössä. Militaarikalustoharrastaja Ari Heikkilän omistamia neuvostoarmeijan ajoneuvoja päästiin testaamaan hakkuuaukealla, joka tulevaisuudessa muuntuu soranottopaikaksi.

ATS-telavetäjän valmistus aloitettiin siperialaisessa Tšeljabinskin tehtaassa vuonna 1952. Koneen nimi tulee sanoista artillerijskij tjagatš srednij, mikä tarkoittaa keskikokoista tykinvetäjää. ATS:n tela-alusta ja V12-dieselmoottori ovat samanlaisia kuin T54-panssarivaunussa. Ohjaus perustuu planeettapyörästöihin, jossa veto säilyi käännöksissä molemmilla teloilla. Ajoneuvon ohjaamoon mahtuu kuljettajan ja apukuskin lisäksi viiden hengen miehistö, ja lavalle kymmenen henkeä. Täysillä tankeilla paino on 13 500 kiloa, lastia voi olla kyydissä 3 000 kiloa ja hinauksessa 14 000 kiloa. Moottorista löytyy noin 300 hevosvoimaa, ja tieajossa huippunopeus on vajaat 40 km/h.

ATS:n ajaessa oli hyvin samanlainen tunnelma kuin vanhan ajan kuorma-autoissa. Erona oli, että ohjaamoon pudottauduttiin melko matalasta oviaukosta. Näkyvyys eteen ja sivulle oli melko hyvä, hallintalaitteet merkattu hyvin ja myös istuin ja istuma-asento olivat neuvostoliittolaiseksi sotilasajoneuvoksi kohtuulliset. Moottori on niin sanottu kuivakampikammiodiesel, minkä vuoksi ennen käynnistystä oli nostettava öljynpainetta sähköisellä primeripumpulla. Toinen erikoisuus on V-moottorin erilaiset iskunpituudet. Kun moottoriin saatiin alkuöljynpaineet, aloitettiin starttaus, josta tuli valtava meteli. Maa tärisi vähintään parin aarin alueella. Metelistä ja tärinästä huolimatta liikkeelle lähtö sujui kuin millä tahansa entisajan autolla tai traktorilla, ja vaikka huippunopeus oli vain hieman alle 40 km/h, huippu saavutettiin nopeasti 300 hevosvoiman ansiosta. Sauvaohjaus oli yksinkertaista, sillä irrotuskytkimiä ja ohjausjarruja ei tarvittu – vedettiin vain kääntymispuolen jarruvivuista. Ajaminen sujui helpommin kuin vanhalla telaketjutraktorilla.

Toinen testiajokki oli MT-LB-miehistönkuljetusvaunu, jonka päällä on tykkitorni. MT-LB-nimi tulee sanoista mnogotselevoi tjagatš - ljogkij bronirovanny, jonka vapaa suomennos on kevyesti panssaroitu monikäyttövetäjä. Sen suunnittelu alkoi 1960-luvun loppupuolella ja sarjatuotanto 1970-luvulla. MT-LB:n – tai suomalaisittain Ällitällin – paino on 10 350 kiloa, vetokyky 6 500 kiloa ja kantavuus 2 500 kiloa. Moottorina on JaMZ V8 -diesel, jonka teho on 240 hevosvoimaa. Suurin nopeus maalla on 61,5 km/h, ja lisäksi laite etenee vedessä kelluen 5–6 km/h. Vaunussa on 7–14 millin panssarointi, joka kestää kiväärin luodin ja kranaattien sirpaleet. Ohjaajan ja apukuskin lisäksi kyytiin mahtuu 11-henkinen miehistö.

MT-LB:n ohjaamoon mentiin kattoluukusta, joka sijaitsee apukuskin istuimen yläpuolella. Toinen vaihtoehto oli mennä sisään miehistötilan takaluukuista. Hallintalaitteet olivat ATS:n verrattuna modernimmat. Näkyvyys ohjaamosta oli olematon, sillä tuulilasi oli vain noin ison suklaarasian kokoinen. Ennen käynnistystä painettiin käsipumpulla esipainetta polttoainejärjestelmään. Startissa JaMZ V8-moottori jyrähti komeasti, mutta moottori pyöri tasaisemmin ja oli hiljaisempi kuin ATS:n moottori. Vaihteen päälle saaminen paikalta lähdettäessä vaati pientä kikkailua, mutta vauhdissa vaihtaminen kävi vaivattomammin. Vaikka maantiellä MT-LB:llä voisi viilettää jopa 60 km/h, maastossa suositeltava ajonopeus oli noin 30 km/h. Ohjaus oli ATS:n ohjausta herkempi ja käänteissä ketterämpi. Vesistön ylitystä ei koeajon aikana testattu.

Lue Koneviestin nettisivuilta ATS:n ja MT-LB:n historiasta sekä siitä, miksi niitä päätyi Suomen armeijan käyttöön!

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Ronski itämaasturi GAZ 66 koeajossa – neuvostokuormuri hirvein ajettavako?

Proto-Sisu ja ZiL ottivat maastossa mittaa toisistaan – karut maastokuorma-autot palvelivat pitkään Suomen armeijan tarpeita

Panssarivaunun moottorista on vieläkin moneksi – vertailussa 30-luvulta peräisin oleva V12-dieselmoottori ja nykyaikainen Scania DC16 V8 -moottori