MINUN AUTONI Räkäpäitä Celicaan
Minulla ei ollut erityistä autokuumetta, mutta jotenkin alkoi kiinnostaa Orimattilassa myynnissä ollut vuoden 1972 Toyota Celica LT.
Naapurin pojat olivat käyneet ostamassa samasta autoliikkeestä käytetyn Saab 96 -henkilöauton ja kuulemma tinkineet minulle Toyotan valmiiksi.
Niinhän siinä kävi, että minusta tuli Celican omistaja. Vaikka autossa oli aika paljon vikoja, arvelin selviäväni niistä kotitilan verstaassa.
Autoa ostaessani ihmettelin edellisen omistajan osoitetta, joka oli Monninkylä. Mietin, missähän sellainen paikka on. Monninkylä tuli myöhemmin tutuksi, kun jouduin hakemaan sieltä leikkuupuimuriini varaosia kiireimpään puintiaikaan.
Kesä 1979 oli melkoisen sateinen, joten heinätöiden jatkumista odotellessa kunnostin Celicaa. Sainkin sen mielestäni hyvään kuntoon sopivasti Juvan maatalousnäyttelyyn mennessä.
Isäni ja sisareni kanssa lähdimme vesisateista huolimatta kohti Juvaa. Hieman jännittikin, koska autolla ei ollut vielä yhtään pidempää matkaa ajettu minun omistuksessani.
Jännitystä lisäsi vielä, että samaan aikaan matkaan lähtenyt kaverini joutui Mikkelin ja Juvan välillä vesiliirrossa kolariin.
Oma matkamme meni hyvin, kunnes Juvalla vaihdoin vaihteen pienemmälle ja nostin kytkintä. Auton alta alkoi kuulua hirveä jytinä. Painoin kytkimen kiireesti pohjaan ja vaihteen vapaalle. Ääni lakkasi.
Kun laitoin uudelleen pienemmän vaihteen päälle, tuloksena oli vielä hirveämpi jytinä.
Olin todella kauhuissani, samoin isäni ja sisareni.
Tilanne selvisi, kun huomasimme tien vieressä armeijan osaston, jossa ammuttiin konekiväärillä räkäpäitä. Pari sarjaa osui juuri sopivasti kohdallemme, kun vaihdoin vaihdetta.
Syksyllä menimme Celicalla kaverien kanssa erääseen korpiravintolaan. Saimme auton parkkiin sivummalle, missä oli suuria kuralammikoita. Lähtiessäni kiertämään yhtä lammikkoa, mulskahdin Päijänteen rantamilla olevaan suureen valtaojaan.
Auton vikahan tuo ei tietenkään ollut, mutta mieleeni on jäänyt tuo ikimuistoinen ilta.
Mikään ihanneauto Celica ei minulle ollut, epämukavat hiostavat istuimet olivat keinonahkaa, takapenkille oli aika hankala mennä ja ahdastakin siellä oli.
Alkutalvi huurteisine ikkunoineen kruunasi kaiken. Luopuminen autosta oli varsin helppoa, varsinkin kun innokas ostajakin oli tiedossa.
Jälkeenpäin on hieman harmittanut. Aika kaunis auto tuo Toyota Celica kuitenkin oli, olisi sillä ehkä pidempääkin voinut ajella.
TIMO SAARINEN
Hartola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
