Polestar 3:n takaveto luottaa yhden latauksen taktiikkaan

Polestar 3:n takavetoinen versio tarjoaa jopa 700 kilometrin toimintamatkan rauhalliselle kuskille. Kuva: Sanne Katainen

Takavetoinen Polestar 3 on varteenotettava vaihtoehto, jos erottuva ulkonäkö ja pitkä toimintamatka on sähköauton tärkein valintaperuste. Auton käytettävyyttä syö lähes kaikkien kojelautatoimintojen keskittäminen kosketusnäyttöön.

Lähdetään liikkeelle kehuista. Sulavalinjaisen Polestar 3:n virallinen kantama on 706 kilometriä yhdellä latauksella. Siististi ajamalla kuski voi kesäkeleillä päästä jonkin verran tuotakin pidemmälle.

Kun tuohon yhdistää 250 kilowatin pikalatauksen, sähköautoilun edellytykset alkavat olla kohdallaan.

Auton kojelaudan toiminnot on keskitetty kosketusnäyttöön. Kuva: Sanne Katainen

MT:n testilenkillä Polestarin kulutus painui pienien kyläteiden hiljaisilla nopeuksilla ja tasaisella ajolla 15 kilowattitunnin pintaan 100 kilometrillä. Virallisen 17,6 kilowattitunnin kulutuslukeman alitus ja toimintamatkan pidentäminen siis onnistuu tarvittaessa ainakin kesäkeleillä.

Toinen puoli tarinaa on, että hätäisillä moottoritienopeuksilla auton kulutus huiteli 25 kilowattitunnin paremmalla puolella. Silloin lataustarve iski päälle jo 400 kilometrin ajon jälkeen.

Pitkä rupeama sekin tietty on.

Tavallisella 150 kilowatin abc-latausasemalla esilämmitetty akusto otti virtaa suunnilleen tuolla maksinopeudella 75 prosenttiin asti. Sen jälkeen latausnopeus hidastui.

Auto on mukava ja hiljainen ajettava. Kuva: Sanne Katainen

Takavetoinen Polestar 3 on noin 170 kiloa nelivetosta kevyempi. Silti liikutettavaa massaa on 2,5 tonnia, minkä huomaa sekä mutkateillä että jarrutuksissa.

Tehoa takamoottorista irtoaa 220 kilowattia. Sillä auto singahtaa nollasta 100 kilometriin tunnissa vajaassa 8 sekunnissa. Se on vielä jotenkin järkevä kiihtyvyys.

Nelivetoiseen kolmoseen on tarjolla ilmajousitus. Takavetoiseen sitä ei saa.

Auto on silti mukava ajettava. Se ottaa töyssyt ja mutkat yllättävän ketterästi kokoonsa nähden.

Talvella nelivetoa saattaa kuitenkin tulla ikävä. Sen saisi noin 7 000 euron lisäpanostuksella.

Auton lisävarustelistalta löytyvän pilot-paketin ohjausavustin on oma lukunsa. Sen toiminta on äkkinäistä ja aggressiivista.

Liittymän kohdalla leviävä tie ja kaistamerkinnät saattavat aiheuttaa hyvin yllättäviä ja jyrkkiä korjausliikkeitä. Jos ei muuta, ne pitävät kuskin hereillä.

Ajossa auto oli hyvin hiljainen. Moottoritienopeuksilla sisään kuului jonkin verran ilman suhinaa sivupeilin suunnasta.

Tavaratilaa on 484 litraa. Kuva: Sanne Katainen

Sitten ne varsinaiset huonot puolet. Auton kojelauta on teslamainen, eli se on putsattu kaikista hallintalaitteiden näppäimistä ja säätörullista. Jopa hansikaslokeron avaus, peilien säätö ja valot ovat kosketusnäytössä.

Turha edes sanoa, että ratkaisu on käytettävyyden kannalta huono. Yritä siinä sitten pitää autoa tiellä sumussa tai pöllyävässä lumessa ja sohia toisella kädellä kosketusnäytöstä esiin takasumuvalojen painiketta.

Ja vielä niin, että kosketusnäyttö ei ole kaikkein herkimmästä päästä. Se saattaa vaatia toimiakseen useita painalluksia. Apua tuovat ohjelmoitavat rattipainikkeet ja näytön pikanäppäimet.

Äänenvoimakkuuden säädin on sentään perinteinen rulla. Siitä plussa.

Älyavain latautuu keskikonsolissa. Äänenvoimakkuutta säädetään perinteisellä rullalla. Kuva: Sanne Katainen

Toinen ongelma ilmeni auton lukituksessa. Periaatteessa auto sammuu ja lukitsee itsensä, kun kuski poistuu siitä. Käytännössä tuon automatiikan toimivuuteen ei voinut luottaa.

Varminta oli hoitaa lukitus koskettamalla ovenkahvaa avaimella.

Automatiikkaan liittyen tien reunaan pysähtyessä auton vilkku lakkaa toimimasta, kun kuski nousee autosta.

Auton vetokyky on 1 500 kiloa. Maavaraa autolla on 20,5 senttimetriä.

Takavetoisen Polestar 3:n lähtöhinta on 80 300 euroa.