
Katumaasturit jyräävät farmarimallit – valtasuhteet kääntyivät autokaupassa
Korimallin valinnan ratkaisevat omat mieltymykset ja esimerkiksi kuljetustarpeet.
Volvo V70:n tapaiset farmarimallit ovat muuttumassa katoavaksi kansanperinteeksi. Kuva: Jarmo PalokallioSuomalaisten pitkäaikainen suosikki ja perheautoilun symboliksi noussut farmarimalli on kohdannut voittajansa. Nyt ostajien suosikeiksi ovat nousseet erilaiset katumaasturit.
Kuluneen vuoden aikana katumaasturit ovat ohittaneet farmariautot sekä kysynnässä että myyntimäärissä. Tämä selviää Suomen suurimman vaihtoautokaupan Sakan tuoreesta tilastosta.
Katumaastureiden korkea maavara ja mahdollinen neliveto parantavat niiden käytettävyyttä. Kuva: Jarmo PalokallioVielä pari vuotta sitten joka kolmas auton ostaja päätyi perinteiseen farmarimalliin. Katumaasturien osuus jäi tuolloin noin neljännekseen.
Tänä vuonna tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Katumaastureiden osuus on noussut kolmannekseen ja farmareiden pudonnut neljännekseen.
Kolmanneksi suosituin korimalli on viistoperä. Se on 16 prosentin osuudellaan pysynyt vuosia suunnilleen samana.
Takavuosina liikenteessä näkyi paljon myös perinteisiä porrasperäisiä autoja. Niistä edullisimmat olivat kaksiovisia. Varakkaimmilla oli varaa neliovisiin.
Konttiperäisten mallien suosio hiipui siinä vaiheessa, kun suomalaisilla alkoi olla varaa siirtyä kalliimpiin ja käytännöllisimpiin farmariautoihin.
Farmariautojen haastajiin kuuluivat niin kutsut tila-autot. Nimensä mukaisesti ne olivat laatikkomaisia viritelmiä, joissa tilasuunnittelu ajoi muun muotoilun ohitse.
Vuonna 2006 Nissan toi markkinoille oudolta näyttävän Qashqain, joka lopulta räjäytti potin. Siitä käynnistyi katumaastureiden tai pikemmin erilaisten crossover-mallien nykyinen voittokulku.
Varsinaisten katumaastureiden historia on pidempi ja se ulottuu pitkälle viime vuosisadan puolelle. Niitä tehtiin ensin sotilaskäyttöön.
Yhdysvalloissa havahduttiin 1970-luvulla siihen, että neliveto ja korkea maavara saattaisivat olla valtteja myös siviilikäytössä.
Sen seurauksena autotehtaat alkoivat kehitellä katumaastureiksi nimettyjä automalleja, joilla pärjäsi maaseudun kelirikkoteillä, mutta jotka olivat mukavia ajettavia myös kaupungeissa.
Yhdysvalloissa katumaasturiksi luettu Jeep Cherokee nousi melkoiseksi menestykseksi. Meillä päin paremmin pärjäsi esimerkiksi vuonna 1994 esitelty Toyota RAV4.
”Huonokuntoisilla teillä katumaasturi on loistava valinta.”
Katumaasturien suosio perustuu pitkälti arjen mukavuuteen. Korkeampi maavara helpottaa autoon nousemista, parantaa näkyvyyttä liikenteessä ja tekee lastenistuinten kiinnittämisestä vaivatonta.
“Jos ajat paljon huonokuntoisilla teillä tai arvostat helppoa autoon astumista, katumaasturi on loistava valinta”, toteaa Sakan myyntijohtaja Jaakko Poukkula.
Edullisimmat katumaasturit ovat etuvetoisia. Yleensä mallistosta löytyy myös neliveto, joka sopii Suomen talveen ja heikoille mökkiteille.
Skodan uuden Epiqin korimalli asettuu jonnekin katumaasturin ja perinteisen farmarimallin väliin. Kuva: Jarmo PalokallioTavaratilaa arvostavien tai tarvitsevien ostajien kannattaa edelleen olla tarkkana. Perinteinen farmari tarjoaa usein saman verran tai jopa enemmän todellista, pituussuuntaista tavaratilaa kuin saman kokoluokan katumaasturi.
Katumaasturin kontti on usein korkea, mutta lyhyt, mikä voi vaikeuttaa esimerkiksi lastenrattaiden pakkaamista.
Myös autojen käyttökustannuksissa on eroa. Katumaasturin maavara ja korkeus kasvattavat ilmanvastusta. Niiden kulutus voikin olla jopa viidenneksen vastaavaa farmaria suurempi.
Suurempi paino aiheuttaa myös kuluville osille kuten alustalle ja jarruille nopeampaa kulumista. Raskaan ja suurivanteisen katumaasturin rengaskulutkin voivat olla selvästi vastaavaa farmaria suuremmat.
Poukkulan mukaan farmari onkin edelleen järkiratkaisu, jos tavoite on taloudellisuudessa ja suurelle tavaratilalle on tarvetta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







