Routareikään ajavan on vaikea saada korvauksia: Ely-keskuksen kaksoisrooli on asiantuntijan mukaan omiaan heikentämään kansalaisen oikeusturvaa

Teiden vaurioiden paikkaamisessa riittää työtä talven jälkeen. Kuva: Kari Lindholm

Kevään sulamisvedet kovertavat korjausvelan ryvettämiin teihin kraatereita, joihin vaurioituu tuhansia autoja vuosittain. Korvauksia maksetaan joka viidennen korvaushakemuksen perusteella.

Kevät ja tiestön routavauriot ovat suomalaisille autoilijoille tutuksi tullut parivaljakko. Huonoimmilla tieosuuksilla autoilijat joutuvat jopa mutkittelemaan ajoradassa vaanivia reikiä väistellen.

Jos autoilija rysäyttää ajokkinsa renkaan tien reikään tai rumpuheittoon, on korvauksien saaminen rikkoutuneesta vanteesta, renkaasta tai ripustuksista melko tiukassa.

Silloin, kun valtio eli tässä tapauksessa tienpidosta vastaava ely-keskus on yksityishenkilön vastapuolena, korvausvaatimuksissa jää tienkäyttäjälle useimmiten luu kouraan.

”Kun tienpitäjä käsittelee korvausvaatimukset itse, kriteerit korvauksen maksamiseksi ovat aika tiukat”, Lapin yliopiston oikeusinformatiikan lehtori, varatuomari Jarmo Kiuru kertoo.

Kiuru huomauttaa, että tämä ely-keskuksen kaksoisrooli on omiaan heikentämään kansalaisen oikeusturvaa.

Kaikki tiestön kuntoon liittyvät korvaushakemukset käsitellään Lapin ely-keskuksessa, johon niitä saapuu vuosittain noin 2 000–3 000 kappaletta. Vahingoista on korvattu keskimäärin joka viides.

Mikäli korvauspäätös on kielteinen, se ei sido tienkäyttäjää. Hänellä on mahdollisuus vahingonkorvauskanteen nostamiseen käräjäoikeudessa, johon harva raaskii asiaa viedä.

”Tuhannen euron vahingosta saattaa kehkeytyä moninkertainen oikeudenkäyntilasku, mikäli oikeus asettuu tienpitäjän kannalle.”

Käräjille ei kannata lähteä ilman vahvaa näyttöä. Kiuru neuvoo dokumentoimaan ajoradan kunnon ja auton vauriot erittäin huolellisesti valokuvaamalla.

”Vauriosta kannattaa pyytää kirjallinen raportti ja kustannusarvio autokorjaamolta. Mikäli paikalle saataisiin poliisi todentamaan tapahtumat, siitä olisi etua asian käsittelyssä.”

Vahinkoja kärsineen asema vahvistuu, mikäli tiessä olevaa vaurioita – tai huonokuntoista tieosuutta – ei ole merkitty asiaan kuuluvalla varoitusmerkillä.

Mikäli tiestön vaurioista on reklamoitu Tienkäyttäjän linjaan, mahdollisuudet korvausten saamiseen kasvavat. Tienkäyttäjän linja dokumentoi reklamaatiot, ja tästä käynnistyvät urakoitsijoiden toimenpideajat.

”Jos tien vauriot ovat tienpitäjän tiedossa mutta niitä ei ole korjattu kohtuullisessa ajassa, tämä parantaa tienkäyttäjän mahdollisuuksia korvauksen saamiseen”, Kiuru sanoo.

Vastuuta on myös tienkäyttäjällä, jonka edellytetään olevan tietoinen siitä, että tiestössä voi esiintyä vauriota varsinkin keväisin.

Kestopäällysteissä reikiintymistä esiintyy etenkin risteysalueilla, kiertoliittymissä ja moottoriteiden rampeissa, mutta niiden kohdalla kyse ei ole varsinaisista routavaurioista.

Useimmiten aiheuttajina ovat raskaat ajoneuvot, joissa on leveä rengastus.

”Käännöksissä ja jarrutuksissa renkaiden kova vääntö irrottaa ylimmäisen päällystelaatan alemmasta laatasta, jolloin päällysteeseen syntyy reikä. Jos laatta on vähänkin huonosti liimattu, se irtoaa”, tiestön kuntoa kartoittavan Roadscanners Oy:n toimitusjohtaja Timo Saarenketo Rovaniemeltä kertoo.

Varsinaiset routareiät syntyvät Saarenkedon mukaan esimerkiksi silloin, jos tien alittava rumpu on routimisen takia vaurioitunut tai auennut ja sulamisvedet ohjautuvat syövyttämään tien kantavia kerroksia.

Routareikiä aiheutuu myös, jos tien rakenteisiin on päässyt muodostumaan jäälinssi talven aikana.

”Routareiät voivat olla jopa kymmenien senttimetrien syvyisiä. Niitä esiintyy pääasiassa sorateillä mutta toisinaan myös kestopäällystetyillä teillä.”