25-tonnin kokoluokan kaivinkoneet vertailussa – testit toivat koneista yllättäviä seikkoja esille
Koneviesti vertaili suurempia lyhytperäisiä tela-alustaisia kaivinkoneita, joiden vertailua toivottiin jopa maahantuojien taholta. Vertailussa kiinnitettiin huomiota koneiden käyttöominaisuuksiin. Lisäksi arvioitiin mm. melutasoja, näkyvyyttä ja polttoainetehokkuutta.
Kaikille alle 25-tonnisten kaivinkoneiden maahantuojille lähetettiin kutsu kaivinkonevertailuun, mutta koneiden saatavuusongelmien vuoksi neljä konetta osallistui lopulta vertailuun. Kuva: Eemeli LinnaKoneluokituksen KKHt-25:n mukaiset lyhytperäiset kaivinkoneet ovat useilla maahantuojilla myydyimpiä malleja. Yleisesti puhutaan 25-tonnisista koneista, vaikka varusteluineen koneiden käytännön työpaino on noin 28–29 tonnia. Kutsu lähetettiin kaikille kyseistä koneryhmää edustaville maahantuojille. Kiinnostus oli suurta, mutta saatavuusongelmien vuoksi kaikkia koneita ei maahantuojilla ollut antaa testattavaksi. Lopulta vertailuun osallistuivat Case CX245DSR, Cat 325, JCB 245XRL ja Volvo ECR235EL.
Valmistajilta saadun palautteen perusteella vertailussa keskityttiin niihin asioihin, jotka ovat koneiden käytettävyyden kannalta tärkeimpiä. Tärkeimpiä mittauksia olivat kaatokuorman, käännön voiman, melun ja näkyvyysalueen mittaukset. Polttoainetehokkuuden selvittäminen oli myös tärkeässä roolissa. Lisäksi kuljettajat antoivat koneista omat arvionsa. Koneiden arvioinnissa suurin painoarvo (60 %) oli kuljettajapisteillä, toisen puolen arvostelusta koneet saivat teknisten mittausten perusteella (40 %).
Melutasoissa ja näkyvyydessä selviä eroja
Koneiden melutasot mitattiin ammattitason Rion NL 52 -äänitasomittarilla kuljettajan korvan tasalta. Kaikkien mittauksen keskiarvossa hiljaisin oli Cat 65 desibelin lukemalla, äänekkäin oli Volvo lukemalla 68 db. Pelkästään puhaltimen asetuksilla on merkittävä vaikutus melutasoon, sillä siihen vaikuttavat myös suuttimien sijoittelu ja puhaltimen voima.
Näkyvyys ohjaamosta mitattiin pimeään aikaan asettamalla istuimelle valo kuljettajan silmien korkeudelle, jonka myötä koneen ulkopuolelle muodostuvat varjot osoittivat näkyvyyden katvealueet. Muodostuvasta kuviosta saatiin laskettua myös prosentuaaliset näkyvyysalueet.
Casen näkyvyysalueprosentti oli 36 %, kun JCB:ssä lukema oli 44 %. Casen näkyvyysalueprosentti oli heikoin, sillä korkea konepeitto peittää täysin suoran näköyhteyden oikeaan takakulmaan. Myös ohjaamon pilarit ovat paksut. Mittausten mukaan paras näkyvyys on puolestaan JCB:n ohjaamosta. Cat ja Volvo ovat prosenteissa ilmaistuna lähes tasoissa ainoastaan parin desimaalin erolla.
Koneiden kaatokuormat mitattiin sivusuuntaan eli se, milloin tela nousee ilmaan sivusuunnassa, täydeltä ulottumalta ja kuuden metrin päästä koneen keskikohdasta. Mittaukset tehtiin ilman kauhaa kiinnittämällä ketju pikakiinnikkeen koukkuun.
Vakioidulta kuuden metrin etäisyydeltä vakain oli Cat 6620 kilon tuloksella. Toiseksi vakaimpaan Caseenkin eroa on lähes tuhat kiloa. JCB:n osoittautui 53 kilon tuloksella vähiten vakaaksi. Catin vakaus selittyy osiltaan työpainolla, sillä esitepaino on peräti 28 000 kiloa, joten käytännössä koneen paino on yli 29 tonnia. Lisäksi koneessa oli 800 mm leveät telalaput, kun muissa ne olivat 700 mm, mikä jo yksittäisenä tekijänä parantaa Catin kaatokuormaa.
Polttoaineenkulutukset mitattiin tankki täyteen -periaatteella. Työnä oli maan siirto yhdeltä puolelta konetta toiselle käyttäen koneen täyttä tehoa. Kaikissa testin koneissa on polttoaineenkulutusmittari, joista saatiinkin hyvää tietoa mittauksemme verrokiksi. Casen kulutus oli muihin verrattuna poikkeavan alhainen.
Casen tuntikulutus oli ainoastaan 18,4 litraa, kun muilla mentiin yli 20 litran. Suurin tuntikulutus oli Volvolla: 23,9 litraa. Catin ja JCB kuluttivat polttoainetta 21 ja 20,5 litraa. Volvon suuri kulutus selittynee osittain moottorilla, sillä koneessa testiryhmästä ainoana kuusisylinterinen moottori, kun muut luottavat neljään sylinteriin.
Samassa yhteydessä mittasimme ja laskimme myös koneiden polttoainetehokkuuden 30 minuutin ajalta. Eniten maata siirsi JCB, jolla maata siirtyi 73 kauhallista. Pienimmän tuloksen saavutti Cat, jonka tulos oli 63 kauhallista.
Koneiden käytettävyys ja säädöt
Myös kaivinkoneiden käytettävyydessä havaittiin monia puolia. Tämän kokoluokan koneilla tehdään monipuolisesti töitä, joissa vaatimukset koneen toiminnalle voivat olla hyvinkin erilaisia.
Eniten vaihtoehtoja säädettävyyteen tarjosi Cat, mikä selittyy sähköisesti esiohjatulla hydrauliikalla. Vaihtoehtoja on niin paljon, että kuljettajat joutuivat raapimaan päätään niiden kanssa. Catin kouluttaja kävi testikuljettajien kanssa läpi koneen säätömahdollisuudet, jonka jälkeen työ alkoi sujua. Järjestelmän kautta on mahdollista säätää eri liikenopeuksia ja hydrauliikan reagointinopeutta.
Muiden koneiden osalta säätäminen on selvästi suoraviivaisempaa. Esimerkiksi Volvossa ei säätöjä juuri ole, vaan toimintaa hallitaan neliportaisella kierrosrullalla. Osassa luotetaan edelleen erillisiin nappeihin, kun kahdessa muussa toimintoja käytetään näytön kautta valintarullan avulla. Osittain nämä ovat makuasioita, mutta kokonaisuudessaan Volvo arvioitiin helpoimmin käytettäväksi.
Vertailussa mitattiin myös ylävaunun käännön voimaa sekä tankkauksen ja huollettavuuden helppoutta. Lisäksi pisteitä annettiin ohjaamoille.
Lue Koneviestin nettisivuilta tarkemmin, miten koneet pärjäsivät ylävaunun käännön voiman mittauksissa sekä huollettavuudesta sekä mikä merkki vei loppupisteissä tämän vertailun voiton!
Sinua saattaa kiinnostaa myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
