minun autoni Kupla palasi kotiin

Vuonna 1985 olin auton tarpeessa intin lomamatkoja varten. Palveluspaikka oli Kouvola ja riiuureissut suuntautuivat ihan muualle. Onneksi sain sedältä vuoden 1972 Kuplan vähän niin kuin perinnöksi.

Sotavaltion hommat loppuivat sitten aikanaan ja piti ruveta jotain ansiota miettimään. Ensimmäisiä työpaikkoja oli maatalouslomittajan ammatti.

Kupla sopi mainiosti, tosin ilman kommelluksia ei selvitty. Kerran tilalta lähtiessä tuulilasi veti huuruun ja ”metsähallitus” kutsui. Vahva auto selvisi kuitenkin vammoitta eikä kuskikaan ollut moksiskaan.

Auto hinattiin tielle ja matka jatkui. Talvirenkaita vaihtaessa taas jäivät etupyörän pultit löysälle ja pyörä karkasi omille teilleen.

Johtuneeko kuplan hyvistä (tai huonoista) ajo-ominaisuuksista, tapahtunutta ei oikein huomannut muusta, kun auton ohittaneesta irtopyörästä.

No rengas etsittiin metsästä. Koska pultit olivat tietenkin kadonneet, tasattiin ne kaikkien pyörien kesken. Tuskin edes myöhästyin työmaalta.

Tulipa VW kerran maalattuakin kotitallissa. Muuten maalaus sujui hyvin, mutta ohjeena voisin neuvoa, että katto kannattaa maalata ennen kylkiä.

Huurtumisongelmaa lukuun ottamatta kuplahan oli loistava talviauto. Lähti helposti käyntiin ja kulki hangessakin takamoottorin ja isojen renkaiden takia. Eikä autossa ollut koskaan kylmempi kuin ulkona.

Ne riiuureissut tuottivat aikanaan tulosta ja ajoneuvokalustoakin piti päivittää. Tein yhden elämäni suurimmista virheistä: myin hyvin palvelleen kuplan pois.

Jälkikasvu kuuli muutaman kerran isäukon huokailua, että tulikin tuo myytyä. Olisihan se jossain liiterin nurkassa säilynyt.

Jos joku on seurannut amerikkalaista auto-ohjelmaa, jossa Chip Foose kavereineen korjaa salaa ihmisten autoja ja jossa auton omistajat ovat lähes pyörtymisen partaalla, kun saavat yllättäen kaaransa takaisin. Siltä minusta tuntui, kun tuttu kupla kaarsi yllättäen 50-vuotisjuhlapaikan pihaan.

Perhe oli kuunnellut nostalgista autohaaveilua tarpeekseen ja hommannut viisikymppiselle hienon lahjan.

Olivat onnistuneet pitämään jutun täydellisesti salassa. Väittivät vielä mokomat jonkun kiillelleen minun silmäkulmassa. Taisi olla roska.

Nyt kupla odottaa kunnostusta kotitallissa. Vuosikymmenet ovat jättäneet pienet omat jälkensä auton tekniikkaan ja pelteihin. Varaosia on onneksi vielä hyvin saatavana.

Ja jos joku haluaa kysellä Volkkaria ostaakseen, voin jo suoraan ilmoittaa, että turhaa on työnsä.

JUHA HEINIKAINEN

Someenjärvi

n MT:n Minun autoni -palstalla esitellään autoja, jotka ovat

jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla

jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi.

Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.

Avaa artikkelin PDF