Kuskiansa vanhempi BMW vuosimallia 1988 on luottopeli täynnä tunnetta: "Perushuollolla on pärjätty"

Iisalmelainen Emilia Parviainen ajelee itseään vanhemmalla autolla, eikä vaihtaisi sitä pois. ”Silmää miellyttää vanhojen autojen kantikkuus, isommat ikkunat ja pyöreät etuvalot. Uudet autot ovat keskenään aika samannäköisiä.” Kuva: Pentti Vänskä

Suomessa ajellaan iäkkäillä autoilla. Viime vuoden lopussa liikenteessä olevien henkilöautojen keski-ikä oli 12,1 vuotta.

Maan vanhimmat kaarat löytyvät Itä- ja Pohjois-Suomesta.

Syyttävä sormi suunnataan usein autoilun verotukseen. Autoalan mukaan autoveron vaiheittainen poisto alentaisi romutusikää 3–4 vuotta.

Aiemmat veronalennukset eivät ole vielä saaneet Suomen autokantaa nuortumaan. Vuoden 2015 hallitusohjelmassa päätetyt autoveron alennukset eivät ole heijastuneet kuluttajahintoihin, kertoo Tekniikan Maailma -lehden selvitys. Syynä on lehden mukaan se, että autokauppiaat ovat samassa tahdissa nostaneet verottomia hintojaan.

Viime vuonna lanseerattuun romutuspalkkioon kohdistui suuria toiveita. Palkkio nosti romutusmäärät ennätystasolle, ja tänä vuonna selviää, vaikuttiko houkutin autojen keski-ikään.

Autoilun verotus on herkkä aihe. Ranskassa kyteneet tyytymättömyyden siemenet roihahtivat polttoaineen verotuksen kiristyksen jälkeen mellakaksi.

Tunteikkuus autoilun ympärillä voi johtua siitä, ettei auto ole vain kulkuväline, vaan identiteetin jatke.

MT teki alkuvuodesta kyselyn ennen vuotta 2000 valmistettujen autojen omistajille. Ajokilometrien ja mallin lisäksi kysyttiin perusteluja sille, miksi alla on vanha auto.

Monilla auton ikää selitti odotettu tekijä: raha. Vanha auto on halvempi hankkia ja se voi olla myös halvempi ylläpitää.

Harvemmin asutuilla seuduilla lähin merkkihuolto voi sijaita pitkän matkan päässä.

Tee-se-itse-miehelle tai -naiselle yksinkertaisella tekniikalla varustettu kiesi tuo parhaimmillaan merkittäviä säästöjä.

Aina raha ei kuitenkaan ratkaise: vanha auto voi olla yksinkertaisesti rakas.

Iisalmelainen Emilia Parviainen ei vaihtaisi autoaan uudempaan, vaikka sellainen tilaisuus tarjoutuisikin.

Valkoinen BMW E34 on vanhempi kuin kuskinsa. Auto on vuosimallia 1988, kuski vuosimallia 1995.

”Isäni pelasti auton Autovahinkokeskuksesta vuonna 2003 ja korjasi sen kylkivaurioisesta ajokuntoiseksi.”

Perheessä luotetaan saksalaiseen merkkiin: isällä on ollut Bemareita aiemminkin.

Myöhemmin auto siirtyi hänen äitinsä ajettavaksi ja lopulta juuri ajokortin saaneelle tyttärelle. Nyt yhteisiä kilometrejä on takana viiden vuoden edestä. Kaaralla luonnistuvat niin arkiajot kuin pidemmätkin matkat.

”Viime kesänä käytiin BMW-autojen kokoontumisessa Kalajoella, oli helle ja hyvä ilma ajella. Oli kiva ajaa, vaikka ei ilmastointia olekaan.”

Kyselyyn vastanneista useampi kertoo jättäneensä uuden ostamatta, koska luottaa enemmän vanhojen autojen tekniikkaan.

Hyvinkääläisellä Tommi Kelsolla on kaksi samanlaista Nissania (vm. 1993 ja 1995): toinen talviajoon ja toinen kesäkruisailuun. Pieniruokaisuuden lisäksi Kelso kehuu vanhan Nissanin korjattavuutta.

Moottoreissa on idioottivarma ruiskutekniikka ja lähes kaiken pystyy korjaamaan, hän kirjoittaa.

”Eikä konehuoneen puolella ole tekniikkaa sullottu, niin että esimerkiksi polttimon tai lataushihnan vaihto vaatisi gynekologin papereita, kuten nykyautoissa. -- Myös autokorjaamot tuntevat nämä autojen tekniikat hyvin ja sitä kautta korjaus on halpaa.”

Useampi vastaaja arveli uuden auton arvon laskevan niin nopeasti, ettei sijoitus kannata. Myös ympäristön kannalta vanhan, mutta toimivan auton käyttö loppuun puhutteli vastaajia.

”Vanhojen ajoneuvojen kunnostaminen on mielestäni kierrätystä parhaimmillaan eikä jatkuvaa luonnonvarojen tupilointia mitä autotehtaat harrastavat suoltamalla kaiken maailman vikasimulaattoreita liukuhihnatuotannolla meidän kuluttajien mieliharmiksi”, nimimerkki ElBarton kommentoi.

Hän huoltaa vuoden 1990 Mercedez-Benziään itse ruostekorjauksista maalaustöihin asti. Mersulla on mittarissa messevät 896 000 kilometriä.

Parviaisen valkean BMW:n korjaustarve on ollut vuosien aikana vähäinen. ”Perushuollolla on pärjätty”, hän mainitsee. Tienposkeen auto ei ole koskaan jättänyt, vaikka mittariin pyörähtää pian 400 000 kilometriä.

Bensaa vanha Bemari vie enemmän kuin uudet mallit. Eihän se hirveän taloudellinen ole, Parviainen toteaa.

”Se on ajettavuudeltaan yksi parhaista tietämistäni autoista. Suuri, vakaa ja hyvä ohjaustuntuma. Autossa on hyvät penkit ja kaunis ulkonäkökin. Talvisin se on lämmin ja käynnistyy säällä kuin säällä.”

Ei uusi auto toisaalta hyödytön olisi. Parviainen haluaisi säästellä vanhaa BMW:tä ja siirtää sen vain kesäkäyttöön. Muutaman vuoden sisällä auto olisi tarkoitus saada pajalle ja entisöidä se vieläkin paremmaksi ja ajan henkeen sopivaksi.

”Silloin joudun etsimään päivittäisiin ajoihini toisen auton. Mutta kuka pystyy korvaamaan rakkaan autovanhukseni?”