minun autoni Seksiä riitti Laihialle asti
Vuoden 1974 syksyllä minulle aukeni tilaisuus ostaa coupe-Taunus työnantajani ja monen muun ihmisen harmiksi ja kateeksi. Tuo matala ja urheilumallinen auto käänsi ainakin minun pääni auton suuntaan.
Auton V6-kone piti murisevan kovaa ääntä. Pakoputken päitä näkyi perästä kaksi. Ihastuin autoon heti.
Auto tuli myyntiin, kun patruunatehtaan toimitusjohtaja sai virka-auton. Olin tulisilla hiilillä. Auto oli upea, mutta kallis. Vaimo vastusti sen hankintaa.
Viimein vaimo antoi periksi. Hän tosin totesi, ettei julkea tulla auton kyytiin. ”Kävele sitten perässä”, minä totesin siihen.
Koeajo ei ollut kaikkein kauniimpia. Minulla on vähän raskas kaasujalka, joten omistaja oli reissun jälkeen kalpea kuin ruumis. Hän lupasi silti järjestää lainan, jos ostan auton.
Työpaikkani johtajan päästä näkyi kateus, kun ajoin autolla töihin. Hän anoi pienteollisuuslainaa ja vaihtoi sen saatuaan hienompaan autoon kuin minulla oli.
Nautin omasta autostani. Sain sillä kolmet ylinopeussakot puolen vuoden aikana.
Kerran eräs nuoripari pyysi minulta kyytiä Vaasaan bensarahaa vastaan. Heillä heräsi himot takapenkillä, mutta minä en pukahtanut mitään, vaikka pariskunta vähensi vaatteita ja alkoi lempiä. Seksiä kesti Laihialle asti.
No sattuuhan sitä. Paluumatkalla putsasin takapenkin perskarvoista, ettei oma emäntä saa huonoja ajatuksia minusta.
Ihanaa ajoa kesti kuusi vuotta. Työpaikan vaihtuminen pidensi päivittäistä ajomatkaa, joten vaihdoin vuonna 1980 diesel-Granadaan.
Taunus päätyi poikamiehille. Lopulta auto kolaroitiin, minkä jälkeen vakuutusyhtiö lunasti sen.
Lähdin katsomaan sitä purkaamolle. Taunuksesta oli jäljellä vain pelkkä kori. Tänä päivänä se olisi harvinainen ja arvokas.
ANTTI RINTALA
Lapua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
