Opel sukelsi Kemijokeen
minun autoni
Ensimmäisen auton hankin agrologiopintojen loppupuolella 90-luvun alussa. Kesäharjoittelu maatalouskeskuksessa oli edessä ja totesin, etten ilman autoa siitä selviä.
Muhoksella myynnissä oli vuoden 1977 Opel Kadett. Auto oli jo peräti poissa muodista, mutta edullinen ja toimiva. Autoista ymmärtävä veli lupasi tarkistaa sen ja sain auton lainaan Rovaniemelle viikonlopuksi.
Perjantaina kävellä leppasin Koivikon koululta Ooppelia hakemaan ja lähdin pohjoista kohti. Pian huomasin, että tankki oli tyhjenemässä ja kurvasin huoltoasemalle.
Aikani autoa kierreltyäni oli pakko siirtyä palvelutiskille, jossa yritin hiljaa ja huomaamatta kysyä ratkaisua ongelmaani. Silloin vielä blondina tyttösenä sain paikallisen shellinparlamentin jakamattoman huomion, kun tiskin takaa lähti reipas ja kuuluvaääninen miesmyyjä avukseni.
”Vai ei löydä neiti Ooppelista pensatankinkorkkia!”
Harjoittelussa ja johtavana lomittajana kierrellessä auton kujeet tulivat sittemmin tutuiksi ja mukana kulki aina lypsyluutuja, joilla kuivata virranjakaja sateisella säällä käynnistysongelmien ilmetessä.
Noina hyviä aikoina TVL:n kuorma-auton kopissa oli näköjään kolmekin työmiestä kaiken varalta. Oi nuoruus! Ei muuta kuin takapotkulla ohi.
Seuraavan mäen päällä löysin itseni lumipenkasta. Samassa paikalla olivatkin nuo teiden ritarit ja vain lappilainen voi kysyä niin kevyen veikeästi ”Menikkösiä meistä äskön ohi?”
Kesäksi jäin kotitilalleni äidin avuksi ja Koivikosta mukaan sotkeutunut vävyehdokas kävi meillä riiuulla. Navettaan lähtiessäni mies lähti Ooppelilla katiskaani jokivarteen kokemaan.
Alkoi kuulua meteliä ja sulhaseni ilmestyi jalkapelissä, kädet nyrkissä, tulisesti noituen pihaan ja tuli kohti. Hetken siunailin mielessäni, etteihän sitä näin lyhyen tuttavuuden perusteella voi tietää, millainen luonto kaverilla oikeasti on ja päätin puolustaa itseäni tarpeen tullen viikatteella.
Matkan päästä kävi kuitenkin jo ilmi, että Ooppeli oli molskahtanut Kemijokeen. Vaihde jäänyt vapaalle ja käsijarru vetämättä, ja myötäselle jäänyt auto jatkanut omin päin jokeen.
Auto vedettiin traktorilla kotimäelle ja sulhanen purki etupenkkejä myöten kastuneen ajokin kuivumaan. Mies on vieläkin sama ja meillä on viides yhteinen auto käytössä.
Toistakymmentä vuotta Ooppelin uimareissun jälkeen tulin Volkkarillamme kotipihaan ja huomasin kasvihuonetomaattien nuutuvan. Hätäyksissäni ryntäsin hakemaan kastelukannua ja kun palasin, oli topparitta jäänyt auto koivun kyljessä mäen alla. Totesimme miehen kanssa olevamme tasoissa.
LIISA MISIKANGAS
Hyrynsalmi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
