minun autoni Citroen BX saihiilet Venäjältä
Nykyinen autoni on matalalla kulkeva BMW, jolla ei ole asiaa pellolle ja tai Venäjälle. Kaiholla muistelen Citroen BX:ää, jolla ajelin 1990-luvulla. Sillä oli asiaa pellolle ja Venäjälle.
Yksi BX:n lukuisista erikoisuuksista oli kaasunestejousitus, johon liittyi mahdollisuus säätää maavaraa. Ylimmällä tasolla ajelin kuulun Konnunsuon auraamattomia peltoteitä vielä tammikuussa. Menoa vain paransi se, että rengassarja oli kapea. Se leikkautui hyvin lumeen.
Venäjällä piti päästä Äyräpäänjärven lintuparatiisiin Muolaaseen. Tielle oli ajettu lukuisia Kamaz-kuormia hiekkaa, mutta sitä ei ollut tasattu. Vain Citroen BX pääsi eteenpäin.
Jos auto juuttui hiekkaan, niin ei muuta kun hiekkaa tamppaamaan maavaran alimmalla portaalla ja sitten vivusta takaisin korkeimmalle tasolle. Kyllä lähti.
Vähän ennen määränpäätä alkoi laturin valo näyttää punaista. Auto sammui sopivasti määränpään pihaan, mutta miten saada BX vielä käyntiin?
Ei hätää. Toyota Hi-Ace:sta tuli kaksi venäläismiestä, jotka kysyivät, mikä hätänä. Kun selvisi, että laturin hiilet olivat loppu, ratkaisu löytyi nopeasti.
Miehet avasivat pihalla 30 vuotta maanneen ruosteisen aggregaatin ja irrottivat sieltä hiilet, joka muistuttivat kooltaan villisian hampaita.
BX:n laturista irrotettiin hiilisilta, mitattiin hiilet ja alettiin työpajasta löytyneellä smirgelillä hioa aggregaatin hiiliä samankokoisiksi. Sitten venäläismiehet kysyivät paikan emännältä, että onko täällä kolvia. Tietenkin oli, ja uudet hiilet palvelivat autoa kai sen elämän loppuun saakka.
Tämän episodin jälkeen tunnen syvää kunnioitusta niitä venäläisiä automiehiä kohtaan, jotka nuotiotulen loisteessa, paukkupakkasessa tekevät mäntäremonttia tien päällä.
BX:stä irtoili ja katkeili kaikenlaista, ratista alkaen. Kerran kuvattiin pitkin sänkipeltoa ajaen kurkia, kun vaihteensiirtäjä katkesi. Päästiin Parikkalaan autonasentajan luokse. Hän oli maaseppä aikansa tasalla ja sanoi, uudessa mallissa oli vaihteensiirtäjä kestävämpää tekoa.
Sitten hän kysyi, ajatteko Lappeenrantaan mieluummin ykkösellä ja kakkosella vai kolmosella ja nelosella. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, seppä käänsi rasvamontussa oikean linjan päälle ja hyvin päästiin perille.
MARKKU PAAKKINEN
Lappeenranta
MT:n ”Minun autoni” -palstalla esitellään autoja, jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
