Sukunimi auttoiauton saannissa
MINUN AUTONI
Kun nuori mies saavuttaa ajokortti-iän, autokuume alkaa nousta. Niin kävi minullekin, mutta 1950-luvun alussa länsiautojen saanti oli kiven (Lisenssiviraston) takana. Itäautoja, Skodaa, Mossea, Ifaa ja Popedaa, oli toki saatavana, ei kuitenkaan aivan välittömästi.
Jokainen nuori mies halusi länsiauton, koska tytöt olivat alkaneet katsella itäautoja hieman halventavasti. Vuoden 1955 syksyllä minua odotti sotaväki. Ajattelin, kun sieltä vuoden päästä tulen, olisi kivaa, jos länsiauto jo odottelisi.
Keväällä katselin puhelinluettelosta Turun autoliikkeiden osoitteita. Huomasin kiinnostavan yksityiskohdan. Keskusautohalli Oy:n teknisenä johtajana oli Yrjö Vuola. Tiesin, ettemme olleet sukua keskenämme, mutta päätin koettaa ”kepillä jäätä”.
Kauniina kesäpäivänä suuntasin matkani Turkuun.
Astuin Brahenkadulla sijaitsevan Keskusautohallin konttorin ovesta sisään. Pöydän takana istui hieman varttuneempi nainen, olettaakseni sihteeri. Tiedustelin, onko johtaja Vuola tavattavissa.
Sihteeri katseli minua kuin halpaa makkaraa ja kysyi asiaani. Kun vastasin kertovani sen johtaja Vuolalle, ilme muuttui vielä halveksivammaksi.
Koleaan äänensävyyn hän kysyi nimeäni. Kun olin sanonut, Pertti Vuola, niin jopa tuli eloa sihteeriin. Hän ilmoitti johtajalle tapaamispyyntöni.
Pöydän takaa nousi tumma, hieman harmaantunut, vanhempi johtaja. Hymyillen hän tervehti ja kysyi heti sukulaisuuttamme.
Vartin ajan kerroimme kumpikin samannimisten sukujemme taustat. Sitten Yrjö Vuola havahtui ja kysyi asiaani.
Kerroin lähteväni syksyllä sotaväkeen ja sieltä palatessani toivoin saavani ostaa auton, esimerkiksi Volvon. Johtaja Vuola mietti hetken ja totesi: ”Ei poika, Volvoa en pysty sinulle järjestämään, mutta sieltä on tulossa uusi malli, Simca Elysee.”
Mietin hetken. Sitten kiitin ja sanoin sen minulle hyvin sopivan.
Teimme nyt hieman aurinkoisemmalla ilmeellä olevan sihteerin kanssa tilauspaperit. Johtaja Vuola sanoi luottavansa minuun, eikä vaatinut käsirahaa. Aikataulumme melkein piti. Pääsin syksyllä 1956 siviiliin, ja hain Simca Elyse’n seuraavan vuoden toukokuussa.
PERTTI VUOLA
Mynämäki
MT:n Minun autoni -palstalla esitellään autoja, jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, PL 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi. Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
