minun autoni Kotiin kolmen pytyn voimin
Pääsin armeijasta vuonna 1968 keväällä, joten oli luontevaa jäädä kotiin kylvöille, heinäntekoon ja elonkorjuuseen. Syksyllä siirryin Ruotsiin Boforsin terästehtaalle, jossa suunnilleen kaikki työntekijät olivat suomalaisia.
Kruunuja jäi säästöön, mutta silti rahani eivät Suomessa riittäneet hyväkuntoiseen Kuplavolkkariin. Kaupat Volkkarista kuitenkin tehtiin isän avittamana.
Vuonna 1973 tuli tarve isompaan autoon syystä että olin perustanut kolmen muun kaverin kanssa humppayhtyeen. Kupla vaihtui 1966-
malliseen sonderbussiin, jossa oli avattava rättikatto.
Keikkaa riitti hyvin, koska humppa oli se mikä veti niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset lavoille.
Keväällä 1975 lähestyi bussin katsastusaika ja silloin vielä piti käydä Porissa näyttämässä, josko tuo menisi läpi. Yritin hiukan tehdä parannuksia autoon omin päin, kun raha oli tiukassa.
Katsastusasemalla insinööri kehotti ajamaan auton montulle, jotta pääsisi näkemään alustaa.
Katsastusinsinöörin silmään pisti heti, että olin yrittänyt saada akselin väljyyttä pienemmäksi kiertämällä ohjausakselille messinkistä mellapeltiä. Seuraavaksi tuli valitusta huonosti hitsatuista kulmaraudoista.
Kun yritin käynnistää autoa kuului hirveä jysäys montusta, aivan kuin tykillä olisi ammuttu. Tulppa lensi ulos pytystä.
En ehtinyt nähdä kuinka nopeasti insinööri tuli montusta pois, mutta siinä hän manasi auton vieressä, että kaikenlaisia sitä yritetään.
Inssi kehotti työntämään kanssaan auton pihalle ja hinauttamaan sen välittömästi kotiin tai korjaamolle.
Mitäpä sitä hinauttamaan, kun vielä kolme pyttyä toimi. Odottelin pihassa kunnes näin että tuli ruokatunnin aika ja lähdin sitten bussilla ajelemaan kohti Kankaanpäätä. Perille pääsin iltapuhteessa.
Sen jälkeen bussi jäi vaimon kotiin vuosikymmeniksi kuusen alle kukkimaan, kunnes eräs mies Riihimäeltä halusi sen entisöitäväksi.
Lupaili kyllä tulla näyttämäänkin kun on valmis, mutta ei ainakaan vielä tähän päivään mennessä ole näkynyt.
JOUKO KALLIO
Kankaanpää
Palstalla esitellään autoja, jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
