Lintumaailman mestarirakentaja on naistimpuri, ja koiraan osana on tyytyminen tavarantoimittajan rooliin

Harmaahaikara käyttää samaa pesää mieluusti vuodesta toiseen, ellei pesintä häiriinny. Kuva: Juho Rahkonen

Kovin moni harmaahaikaran kokoinen lintu ei pesi puussa. Vertailukohtana ovat lähinnä sääksi ja kotkat, mikä ei ole kaukaa haettu, sillä lennossa harmaahaikara tuo usein mieleen suuren petolinnun.

Lähempää katsoessa huomio kiinnittyy haikaran pitkään kaulaan, joka on lennossa aina vedetty mutkalle, ja alaspäin kuperiin siipiin, joilla lintu kauhoo ilmassa raskaan oloisesti. Välillä se liitelee ja kaartelee ilmavirtausten mukana.

Harmaahaikara elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla, ja se on yleistynyt viime vuosina. Ulkonäöltään tämä kosteikkojen komistus on eksoottinen: monenkirjava höyhenys ja takatöyhdön koristama tikarinokkainen pää luovat mielleyhtymiä pikemminkin tropiikin mangrovemetsiin kuin viileään pohjolaan.

Härmässä harmaahaikara kuitenkin viihtyy, ja se vastaa kotkien ohella ehkä Suomen lintumaailman näyttävimmistä pesärakennelmista.

Harmaahaikara syö kaloja ja rantojen pieniä eläimiä. Kuva: Juho Rahkonen

Harmaahaikaran pesä on korkealle puuhun kyhätty muhkea risulinna. Suomessa pesäpuuna toimii useimmiten tukeva kuusi tai mänty, mutta myös lehtipuiden oksistoissa näkee haikaran pesiä – niitä voi olla samassa puussa useita.

Näin keväällä, kun lehdet eivät ole vielä puhjenneet puihin, haikaranpesä erottuu oksistossa selvästi.

Sen verran rakennustarpeita saa paikalle roudata, että harmaahaikaran pesän rakentaminen kestää yleensä pari–kolme viikkoa. Työnjako menee niin, että koiras kerää ja kuljettaa rakennusmateriaalin paikalle, ja naaras kokoaa asumuksen pitkästä tavarasta.

Sisustussuunnittelijan viimeinen silaus syntyy sammaleilla ja lehdillä.

Samaa pesää käytetään mieluusti vuodesta toiseen, ellei pesintä häiriinny.

Oksista ja risunpätkistä kasattu pesä vaatii kausihuoltoa, jotta se pysyy koossa ja tarjoaa riittävän tukevan suojan nopeasti kasvaville poikasille.

Harmaahaikaran ääni on käheä ja ruma rääkäisy, joka muistuttaa jonkin verran suurimman tiiramme räyskän ääntä.

Harmaahaikaroiden pesäyhdyskunnan kuuleekin jo kaukaa.

Usein harmaahaikara asettuu pesimään merimetsoyhdyskunnan suojiin. Myös merimetsot rakentavat pesänsä risuista, mutta usein ne sijaitsevat maassa eivätkä ole niin massiivisia kuin harmaahaikaran asumukset.

Harmaahaikara on siipiväliltään yli puolitoistametrisenä selvästi hanhen kokoista merimetsoa isompi lintu.

Pesäyhdyskunta on helppo huomata, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Kuva: Juho Rahkonen