Muutamalla helpolla kikalla ikäihmisen ruokailutottumukset paranevat – syömisen ei kannata antaa luisua pelkäksi pullakahvitteluksi

Pelkällä kahvin hörppimisellä ja pullalla ei kannata täyttää päivän energiantarvetta. Kuva: Kankaanpää Jaana

Keinutuoli pitää otteessaan eikä päivän aikana jaksa tehdä muuta kuin katsella telkkaria. Kun ikäihminen haluaa parantaa toimintakykyään ja vireystilaansa, katseen voi aluksi suunnata keittiöön, kertoo ravitsemusasiantuntija, terveydenhoitaja Heli Salmenius-Suominen Gerontologinen ravitsemus ry:stä.

Ikäihmisiksi määritellään yleensä yli 65-vuotiaat. Salmenius-Suominen korostaa, että kyseessä on kaikkea muuta kuin yhtenäinen ihmisjoukko: yksi tekee vaativaa työtä ja juoksee vapaa-ajalla maratoneja, kun taas toinen on monisairas ja ympärivuorokautisen hoivan piirissä.

Ikäihmisten ruokasuositukset noudattavat pohjimmiltaan muun väestön suosituksia. Esimerkiksi kasviksia, hedelmiä ja marjoja pitäisi muistaa edelleen syödä puoli kiloa päivässä, eikä ravintokuidun tarvekaan ikääntyessä vähene.

Valtaosalla ikäihmisistä on perusterveellinen ruokavalio, Salmenius-Suominen korostaa. Suomessa ikäihmisiä harvemmin tarvitsee patistella esimerkiksi täysjyvätuotteiden nauttimiseen, sillä ruisleipä ja kaurapuuro maistuvat yleensä hyvin.

Kuitenkin proteiinin saanti jää jopa 80 prosentilla ikääntyneistä liian vähäiseksi.

”Riittävästä proteiinin saannista on kuitenkin tärkeää huolehtia, sillä ikääntyessä lihasmassa vähenee, eikä proteiini ei pilkkoudu elimistössä entiseen malliin”, Salmenius-Suominen kertoo.

Ikäihmisten lautasmalli poikkeaa hieman työikäisen väestön vastaavasta.

Ikäihmisille suositellaan lautasmallia, jossa kolmasosa lautasesta sisältää kasviksia, hedelmiä tai marjoja, kolmasosa esimerkiksi perunaa tai täysjyväviljatuotteita ja kolmasosa proteiinia, kuten kalaa, palkokasveja tai lihaa.

”Työikäisten liiallisesta proteiininsaannista kirjoitetaan aina välillä, mutta ikäihmisten pitäisi muistaa, että heillä ongelma on yleensä päinvastainen”, Salmenius-Suomisen kertoo.

Liian vähäiseen proteiininsaantiin on ikäihmisillä muutamia yleisiä syitä. Ensinnäkin lämpimät ateriat ja monipuoliset välipalat jäävät heillä helposti väliin, koska ruoka ei välttämättä maistu entiseen malliin vähäisen liikkumisen tai vaikka lääkitysten vuoksi.

Kun lihapullat, hernekeitot ja janssoninkiusaukset jäävät päivästä toiseen syömättä, syntyy helposti noidankehä. Liian vähäinen proteiininsaanti, tai liian vähäinen syöminen ylipäätään, laskee energiatasoja, minkä vuoksi keittiössä häärääminen tai ylipäätään touhuaminen houkuttaa aina vain vähemmän. Keinutuoli kutsuu entistä useammin ja toimintakyky alenee pikkuhiljaa.

Salmenius-Suomisen mukaan ikäihmisen ei tarvitse väkisin syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä, kunhan huolehtii proteiininsaannista hyvillä välipaloilla. Välipalojen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti, jos niitä tulee korvattua kahvittelulla.

Pelkällä kahvin hörppimisellä ja pullapitkon lyhentämisellä ei nimittäin kannata täyttää päivän energiantarvetta. Salmenius-Suominen kehottaa kokeilemaan kahvileivän rinnalla tai tilalla esimerkiksi rahkaa ja marjoja tai täysjyväleipää, jonka päällä on juustoa, leikkelettä ja kasviksia.

Leivonnaisille ja makeisille ei tietenkään kannata asettaa täyskieltoa, kunhan muistaa kohtuuden niitä napsiessa.

”Helposti mennään toiseen ääripäähän ja syömisestä tulee ilotonta puurtamista. Kyllä ruuan pitää ensisijaisesti maistua ja tuoda mielihyvää”, Salmenius-Suominen sanoo.

Hän lisää, että kaiken perusta on säännöllinen ateriarytmi. Kun huolehtii verensokeritasoistaan läpi päivän, vireystaso pysyy korkealla, liikkumiseen tulee voimaa ja yöllä nukuttaa paremmin. Lisäksi useat ruokailukerrat varmistavat, että päivän aikana tulee syötyä ravitsemukselliset tarpeet täyteen ja että päivässä säilyy järkevä vuorokausirytmi.

Salmenius-Suominen on työssään huomannut, että koska moni ikäihminen asuu yksin, itselle ei viitsitä laittaa ruokaa. Valmisruuat ja puolivalmisteet ovat kuitenkin hyviä vaihtoehtoja.

Lisäksi ruokailutilanteista kannattaa tehdä sosiaalisia aina, kun se on mahdollista. Kotiin kutsumisen ja kyläilemisen kynnys kannattaa pitää matalana, sillä eivät vieraat odota pitopöytää.

”Valmisruokaakin voi aivan hyvin syödä ystävän tai omaisen kanssa”, Salmenius-Suominen muistuttaa.