Yliö: Julkinen puhe ikääntymisestä muuttuu hitaammin kuin vanhat ihmiset

Ikääntyneiden tapaaminen, vetäjänä Riitta Ilola-Seppälä. Kuvituskuva. Kuva: Jarno Mela

Hoivan ja palvelujen tarve korostuvat pitkäikäisyyden uutisoinnissa. Eläkeiän ohittamisen jälkeen eletään kuitenkin monenlaisia elämävaiheita. Eläkeikään siirtyminen tapahtuu yleensä 60 ikävuoden jälkeen ja siitä alkaa pitkäikäisyyden mukanaan tuoma elämänvaihe, kolmas ikä.

Elinajan odotteen piteneminen tarkoittaa useimpien kohdalla sitä, että elämä pitenee keskeltä, ei lopusta. Nykytiedon mukaan elämä venyy juuri 65 ja 80 ikävuoden välimaastossa ja useimpien elinajanodote on eläkkeelle jäädessä yli 20 vuotta. Siinä missä toimintakyvyn heikkeneminen oli ennen yleistä jo 65-vuotiaana, nykyisin se on monien kohdalla ilmeistä vasta noin 80 vuoden iässä.

Toimintakykyyn vaikuttaa enemmän lähestyvä kuolema kuin kronologinen ikä. Ikääntymismuutokset alkavat tutkimusten mukaan olla ilmeisiä noin 10 vuotta ennen kuolemaa ja toimintakyvyn lopullinen heikkeneminen alkaa noin 1–3 vuotta ennen kuolemaa.

Miten sitten puhua neutraalista vanhuuden eri vaiheista?

Eläkeikäisyys muistuttaa menneisyydestä eli työelämästä. Harva 65-vuotias kokee olevansa iäkäs tai vanha.

Ikääntyminen puolestaan koskee kaikkia, joten se voi yhtä hyvin viitata 50-vuotiaaseen kuin 70-vuotiaaseenkin. Monissa yhteyksissä käytetään sanaa seniori, mutta sekään ei käy kaikille.

Vanhuuden vaiheita kuvataan myös sanoilla kolmas-, neljäs- ja viidesikäläiset. Kolmasikäläisiä ovat sellaiset iäkkäät, jotka ovat toimeliaita ja itsenäisiä, neljäsikäläisillä on jonkinlaisia toimintarajoitteita ja viidesikäläisten toimintakyky on hyvin rajoittunut.

Kolmasikäläisyys tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita. Järjestimme Vanhustyön keskusliitossa syyskuussa iäkkäiden osallisuuden seminaarin. Puhujat kertoivat eläkkeelle jäämisen romahduksesta ja leskeytymisen surusta, mutta pääosin eläkkeellä eletyt elämät sisälsivät monipuolisia rooleja, toimeliaisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Eläkkeelle jääminen voi olla odotettu päätös työuralle. Eläkkeelle jäämiseen voi liittyä myös työttömyysjaksoja ja epävarmuutta toimeentulosta. Yrittäjien kohdalla eläkkeelle jäämisen tavat ovat hyvin yksilöllisiä.

Epävarmuudesta ja romahduksista huolimatta useimmat löytävät mielekkään ja merkityksellisen tavan elää eläkepäiviään. Yksi uppoutuu harrastuksiin, toinen perhe-elämään ja kolmas aloittaa uuden uran. Uusi ura voi tarkoittaa toimeliasta vapaaehtoisuutta, keikkatyöläisyyttä tai esimerkiksi luovaan työskentelyyn keskittymistä.

Iän myötä ihmisten erilaisuus korostuu ja pitkien jo elettyjen elämien jälkeen samanikäisetkin ikäihmiset ovat keskenään erilaisempia kuin koskaan aiemmin elämässään. Esimerkiksi järjestöjen toiminnassa voi löytää aivan uudenlaisia mieluisia rooleja, joissa toimia vertaisena, vapaaehtoistuen antajana tai ikääntymisen ennakoinnin ikäoppaana.

Järjestötoiminta on keskeinen kansalaistoiminnan muoto, jossa on tilaa jakamiselle ja keskinäiselle kohtaamiselle. Vapaaehtoistoiminta tukee tutkitusti niin auttajan kuin autettavan hyvinvointia.

Vanhuusalan järjestöjen erityisosaamista on ikääntyvien vapaaehtoisten tuki ja avun välittämisen keinot, kun vapaaehtoisen tai autettavan toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia. Valtakunnallisilla vanhuusalan toimijoilla on monipuolista osaamista siinä, miten sekä tukea kaikenikäisten iäkkäiden osallisuuden kokemuksia.

Vaikeat ja kuormittavat elämäntilanteet kuuluvat toki vanhuuteen. Ne ovat vanhuudessa myös jonkin verran yleisempiä, kuin nuorempana aikuisena. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että kolmas- ja neljäsikäläisten käytössä olisi erilaisia tuen mahdollisuuksia käytettävissä siinä missä työikäisenäkin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi keskustelutukea elämän kriiseissä ja tavoitteellista kuntoutusta tapaturman jälkeen.

Iän myötä kertyneet elämäntaidot auttavat selviytymään vaikeistakin tilanteista, kuten puolison menetyksestä tai sopeutumaan oman toimintakyvyn muutoksiin.

Tukiverkostojen merkitys on suuri. Iäkkäänä verkostot ovat kuitenkin aiempia elämänvaiheita haavoittuvammat. Vanha ihminen kaipaa samoja asioita, mitä nuoremmat eli kuuntelijaa, keskusteluseuraa, välittämistä ja toisen ihmisen läsnäoloa.

Julkinen puhe ikääntymisestä koskee usein erilaisia palvelujen tarpeita. Kaikenikäiset tarvitsevat asianmukaisia palveluja sairastuessaan tai muissa elämän kuormittavissa tilanteissa.

Miten oppisimme sanoittamaan myönteisemmin niitä ihmisenä kasvun ja kehittymisen vaiheita, joita elämänkulkuun kuuluu vanhuudessa? Vanhenemiseen ja varsinkin kuoleman lähestymiseen liittyy paljon muutoksia.

Vaikka vanhana eläminen on elämänvaiheista yksilöllisin, yhteistä on muutosten kanssa elämisen välttämättömyys.

Suvi Fried

TtM, HTM

Ikävoimaa-ohjelman koordinaattori

Vanhustyön keskusliitto