Minna Tuohisto-Kokko entistää kirkon satoja vuosia vanhoja lasimaalauksia – paikoin ne ovat paperinohuita
Lasitaiteilijan ateljeessa täytyy liikkua varoen, sillä siellä on jopa 1600-luvulta peräisin olevia lasimaalauksia.
Minna Tuohisto-Kokko kunnostaa vanhaa lyijylasi-ikkunaa. Hän ristimittaa kehyksen ja toteaa sen eläneen vuosikymmenten saatossa. Sen jälkeen hän irrottaa lasimaalauksen ja vaihtaa huonokuntoiset lyijyosat uusiin.
Jos lasi on rikkoutunut kokonaan, hän etsii tilalle mahdollisimman hyvin alkuperäistä vastaavan lasin.
”Vaihdan kuluneet osat uusiin ja rakennan uudelleen. Vertaisin tätä vanhan rakennuksen huolelliseen korjaamiseen”, Tuohisto-Kokko sanoo.
Vuonna 1626 valmistuneessa Vöyrin kirkossa tehdään parhaillaan peruskorjausta. Kyseessä on Suomen vanhin yhä käytössä oleva puukirkko.
Viime vuoden lopulla Tuohisto-Kokko sai tarjouspyynnön kirkon lyijylasi-ikkunoiden ja lasimaalausten restauroinnista ja tuli valituksi tehtävään. Työ alkoi tammikuussa ja päättyy alkukesällä.
Suomessa vain harvalla ammattilaisella on osaamista kirkkojen ja muiden historiallisten rakennusten lasimaalausten restaurointiin.
Työ vaatii äärimmäistä tarkkuutta, materiaalituntemusta ja teknistä osaamista.
”Kun korjaan vanhimpia lasimaalauksia, uskallan tuskin hengittää. Joissakin kohdissa lasi on paperinohutta. Nykyinen taidelasi on tasalaatuista ja yleensä 1,8 millimetrin paksuista”, Tuohisto-Kokko kuvailee.
Hän on aiemmin restauroinut muun muassa Lapuan tuomiokirkon ja Kauhavan kirkon lasimaalauksia.
Restaurointi ja kunnostaminen ovat kuitenkin vain osa hänen työnkuvaansa.
Suomessa marginaalista taiteenalaa edustava Minna Tuohisto-Kokko on toiminut lasitaiteilijana vuodesta 1989.
Hän työstää lasia kylmässä muodossa käyttäen teoksissaan monenlaisia lasitekniikoita. Viime vuosina hän on keskittynyt pääasiassa peililasiin.
Tuohisto-Kokko kasvoi yrittäjäperheessä Kauhavalla. Kuusivuotiaasta alkaen hän osallistui taideleireille.
”Olen perheemme ainut taiteilija, mutta lähisuvustani löytyy taiteen ja kulttuurin ammattilaisia. Näin jo pienenä hienoja seinämaalauksia mummolan tuvan seinillä. Ne olivat hyvin harvinaisia silloin ja edelleen ihmisten kodeissa.”
Nuorena häntä kiinnosti lasinpuhallus, mutta Suomessa ei tuolloin ollut siihen koulutusta.
”Kaktukset ja linnut ovat kulkeneet taiteessani pitkään.”
Hän tutustui kylmälasitaiteeseen ja sen tekniikoihin Limingan taidekoulussa opettajansa Mary Jane Gregoryn ohjauksessa. Alaskalaissyntyinen Gregory toi kylmälasitaiteen Suomeen.
Tuohisto-Kokosta tuli yksi Suomen aktiivisimmista kylmälasitaiteilijoista. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa museoissa ja gallerioissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Viime vuonna hän osallistui neljään kansainväliseen näyttelyyn.
Tuohisto-Kokko suunnittelee ja valmistaa uniikkeja lasimaalauksia, lasivateja ja lasiveistoksia myös asiakkaan toiveiden mukaisesti.
Hänen teoksissaan toistuvat ilon, surun ja luopumisen teemat. Hän saa inspiraatiota luonnosta, elämänkohtaloista ja eri kulttuureista.
”Materiaalit ja tekniikat tekevät aaltoliikettä, mutta sisällön suhteen olen pysynyt aika samoissa aiheissa ja syvissä vesissä. Tykkään muodoista ja väreistä. Kaktukset ja linnut ovat kulkeneet taiteessani pitkään. Linnut symboloivat sanansaattajia.”
Tuohisto-Kokolla on laaja kansainvälinen verkosto taidepiireissä. Hänen mukaansa suomalainen lasitaide on erityisen arvostettua saksankielisissä maissa.
”Henkilökohtaiset kontaktit ja verkostot ovat erityisen tärkeitä kansainvälisissä näyttelyissä. Nykyään taide on siirtynyt vahvasti nettimaailmaan.”
”Valitettavasti netissä liikkuu myös epämääräisiä toimijoita. Saan lähes päivittäin erilaisia yhteydenottoja. Usein on vaikea tietää, mihin niistä voi luottaa.”
Itsensä elättäminen taiteilijana vaatii intohimoa ja oma-aloitteisuutta. Tuohisto-Kokko elää vaihetta, jossa lasten muutettua pois kotoa omalle taiteelle on enemmän tilaa.
”Taiteilijan täytyy olla aktiivisesti esillä, kukaan ei tule hakemaan häntä työhuoneelta. Somessa oleminen ei ole minulle luontevaa, mutta se kuuluu tähän työhön.”
”Kuulun niihin, jotka ovat päässeet vasta kirjeistä sähköposteihin. Urani alussa kirjoitin kirjeitä ulkomaisiin taidekouluihin”, hän naurahtaa.
Ateljeen ikkunoista avautuu kymmenen kilometrin lakeus.
Tuohisto-Kokon lasiateljee sijaitsee Ilmajoen Koskenkorvalla kapean hiekkatien varrella. Aittamainen ateljeerakennus sulautuu vanhan maatilan pihapiiriin.
Ateljeen ikkunoista avautuu kymmenen kilometrin lakeus. Taiteilija nauttii maaseudun rauhasta.
”Täällä peltojen keskellä on työrauha ja mieli lepää. Avaruus antaa tilaa ajatella. Minua ahdistaisi työskennellä jossain pienessä ja ahtaassa tilassa. Työskentelen 90-prosenttisesti yksin. Vaikka olen sosiaalinen, nautin yksinolosta.”
Tilalla oli aiemmin lehmiä, mutta vastuu lypsykarjasta kuului puolisolle.
”Teimme jo suhteemme alussa selvän työnjaon, että mieheni vastaa maidontuotannosta ja minä hoidan taiteellisen tuotannon”, Tuohisto-Kokko naurahtaa.
Kylmälasitekniikoita opetetaan Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Tuohisto-Kokko on huolissaan taiteen opetuksen tulevaisuudesta Suomessa.
”Opetus on muuttunut omista ajoistani. Ennen käytiin perusteet ja tekniikat läpi A:sta alkaen. Tuntuu, että nykyään raapaistaan vain pintaa, ja opettajien resursseja on vähennetty merkittävästi.”
”Pelkään, että kädentaitojen opetus vähenee tulevaisuudessa, vaikka tekijöitä ja kiinnostusta kyllä löytyisi”, Tuohisto-Kokko harmittelee.
Seuraavana työpöydälle nostetaan S. Wuorion lyijylasimaalaus vuodelta 1926. Tuohisto-Kokko arvioi, että se on restauroitu edellisen kerran noin 50 vuotta sitten.
Kirkkolasimaalausten äärellä hän näkee edesmenneiden mestareiden kädenjäljet.
”Tämä on minulle mieluinen työ. Tunnen olevani historian ja pyhyyden äärellä.”
Minna Tuohisto-Kokko
Kannuksessa syntynyt lasitaiteilija ja lasimaalausrestauroinnin asiantuntija. Asunut 30 viime vuotta Ilmajoen Koskenkorvalla.
Toiminut lasitaiteilijana vuodesta 1989. Suunnittelee ja valmistaa lasitaidetta eri tekniikoilla lasimaalauksista veistoksiin.
Opiskellut muun muassa Limingan taidekoulussa ja suorittanut kursseja Taideteollisessa korkeakoulussa.
Saanut useita tunnustuksia, apurahoja, palkintoja, kuten Pohjalaisen taiteilijaliiton ansiomerkin (2022), Pro Ilmajoki -mitalin (2018) ja Ars Joutseno -mitalin (1987).
Perheeseen kuuluvat aviomies ja kolme aikuista tytärtä.
- Osaston luetuimmat
