Kiuruveden ortodoksinen kirkko on Suomessa ensimmäinen, jonka sisälle on maalattu freskoja. Ne ovat pääasiassa emerituskirkkoherra Isä Anteron maalaamia. Kuva: Eetu Kokkonen
Pasi uupui papin työssä, alkoi tutkia Raamattua ja kääntyi ortodoksiksi – ”Isäni opetti, ettei kuoleman jälkeen ole mitään”
Pasi Hyytiäisen papinura luterilaisessa kirkossa oli yllätys läheisille. Lopulta yllättyä saivat muutkin, kun hengellinen koti löytyikin ortodoksisesta kirkosta.Kiuruvesi
Nuorelle Pasi Hyytiäiselle usko Jumalan olemassaoloon oli pitkällinen prosessi. Kuva: Eetu KokkonenOnko sillä kaikki hyvin?
Näin pohti Pasi Hyytiäisen täti kuultuaan hänen aloittaneen opintonsa teologisessa tiedekunnassa.
Muuta Hyytiäisen lapsuudenperhettä kristilliset asiat eivät kiinnostaneet, ja isä on Hyytiäisen mukaan edelleen ”taisteleva ateisti”.
”Minulla soi päässä yhä edelleen se, miten isäni joskus sanoi, että muista sitten, Pasi: Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Sillä on pelkästään pimeyttä ja olemattomuutta, Jumalaa ei ole”, hän kertoo.
”Tämmöinen kasvatus minulla oli. Ei käyty joulukirkossa.”
Nuorta Pasia uskonnollisuus kuitenkin kiehtoi. Ennen kaikkea kuolemaan ja kuolemanjälkeisyyteen liittyvät asiat.
”Äidin mukaan olen puhunut näistä asioista jo nelivuotiaana”, Hyytiäinen sanoo.
”Ajatus siitä, että Jumala on olemassa, oli jo tosi pitkällinen prosessi.”
”Päädyin pohdinnoissani identtiseen lopputulokseen, kuin mitä ortodoksinen kirkko opettaa.”
Hyytiäisestä tuli raamatuntutkija ja luterilainen pappi. Ajan saatossa sukukin siihen tottui.
Uusi äimistys oli kuitenkin edessä samaisen tädin hautajaisissa, noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
”Minä ilmestyin sinne viitassa ja skufia päässä. Sukulaiset ihmetteli siellä ihan suu auki, että mitä nyt”, Hyytiäinen kertoo.
Skufia on ortodoksisen papiston ja munkkien käyttämä päähine. Tavallisesti musta viitta taas on ortodoksisen papiston ja alipapiston perinteinen vaate.
Hyytiäinen oli Uuden testamentin tekstejä tutkiessaan tullut siihen lopputulokseen, ettei luterilainen tulkinta ollut oikea. Hän keskusteli ystäviensä kanssa, ja lähentyi katolista kirkkoa.
Jaakobinpaini oli jo viemässä häntä katoliseen kirkkoon, kunnes hän totesi, että oikea osoite olikin toinen.
”Olin päätynyt pohdinnoissani identtiseen lopputulokseen, kuin mitä ortodoksinen kirkko opettaa”, Hyytiäinen sanoo.
Kiimingissä lukion käynyt Hyytiäinen ehti aloittaa lähihoitajaopinnot. Sitten hänen veljensä kuoli yllättäen traagisesti.
”Se oli sellainen herätys, että elämä on lyhyt tehdä asioita, jotka eivät tunnu omalta”, Hyytiäinen kertoo.
Hän muutti Kallioon, ja alkoi opiskella teologiaa ensin Helsingin evankelisessa opistossa, ja myöhemmin teologisessa tiedekunnassa.
”Kun pappislinjalla alkoivat jumalanpalvelusharjoitukset, niin minä olin ihan pihalla. Ei ollut mitään kokemusta siitä, miten toimitukset menevät”, Hyytiäinen kuvailee.
Pappi hänestä silti tuli, ja valmistumisen jälkeen vuonna 2011 hänelle tarjottiin sijaisuutta Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta.
Paikkakunta oli tuttu, sillä Hyytiäisen vaimo Linda on kotoisin sieltä.
”Minä toin Lindan takaisin Kiuruvedelle. Olihan siinä aluksi totuttelemista, mutta lopulta kummatkin kotiuduimme tänne”, Hyytiäinen kuvailee hymyillen.
”Minulla ei oikein ollut mitään pohjaa tai mallia päässä siitä, minkälainen papin pitää olla.”
Pestin piti kestää vuoden. Sen jälkeen paikka tuli kuitenkin avoimeksi, ja Hyytiäinen valittiin siihen. Hänet otettiin Kiuruvedellä lämpimästi vastaan.
”Täällä oli vallalla körttihenkinen, miten sanoisin, hyvin vakavamielinen pappeus”, Hyytiäinen arvioi.
”Minulla taas ei oikein ollut mitään pohjaa tai mallia päässä siitä, minkälainen papin pitää olla.”
Huumorintajuinen ja ihmisläheinen pappi oli suosittu etenkin nuorten keskuudessa.
”Kyllä se hivelee itsetuntoa, mutta sitten se johtaa siihen, että pyydetään joka paikkaan. Minulla oli yht’äkkiä kaksi kertaa enemmän toimituksia kuin muilla papeilla”, Hyytiäinen kertoo.
”Se kun jatkui pari vuotta, niin siitä seurasi jonkin tasoinen uupuminen. Kolme ja puoli vuotta minä kestin sitä vauhtia”, Hyytiäinen muistelee.
”Mutta sitten tuli mieleen, että jos en jaksakaan, niin mitä sitten?”
”Monta kertaa meillä oma mieli huutaa, mitä me halutaan, mutta se ei ole se, mikä on meille parhaaksi.”
Ratkaisuksi valkeni opintovapaan ottaminen väitöskirjan tekemiseen.
Hyytiäinen kehitti digitaalisen mallin, joka pystyy vertaamaan tuhansia tunnettuja Uuden testamentin alkuperäistekstejä toisiinsa. Sillä tavalla eri teksteistä pystyy erottamaan sinne jäljennystyön yhteydessä vahingossa ja ehkä tahallaankin syntyneet muutokset.
”Ehkä yllättävin löydös, minkä itse tajusin, oli se, että Uudessa testamentissa nämä muutokset olivat kaikkein suurimmillaan ihan siellä alussa”, Hyytiäinen sanoi.
Aluksi Uutta testamenttia kopioitiin melko vapaasti. Alunperin kreikankielistä tekstiä myös käännettiin latinaksi läntisen kirkon tarpeisiin sillä ymmärryksellä ja kielitaidolla, joka kääntäjällä oli.
Raamattua alettiin yhtenäistää vasta myöhemmin Bysantin, eli Rooman valtakunnan itäisen perillisen toimesta.
Tekstejä lukiessaan Hyytiäinen koki niiden kehityksen olevan ristiriidassa hänelle tutun, luterilaisen opin kanssa.
”Lutherilla oli ajatus, että raamattu on hyvin selkeä kirja ja yhtenäinen kokonaisuus, johon kaiken uskon tulkinnan pitäisi perustua.”
”Raamattu on kuitenkin niin monimutkainen kokonaisuus, ettei voi ajatella, että kaikki tulkitsisivat sen samalla tavalla. Jos me haluamme päästä käsiksi siihen, mitä Raamattu haluaa meille sanoa, on ortodoksinen lukutapa ainoa mahdollisuus”, Hyytiäinen uskoo.
”Se tarkoittaa, että luetaan pyhiä tekstejä yhdessä kirkkoisien opetusten kanssa. He ovat eläneet hyvin lähellä sitä aikaa, ja sen kulttuurin ympäröiminä, jossa nämä tekstit on kirjoitettu. Kyllä he ymmärtävät niitä paremmin kuin me nyt, 1800 vuotta myöhemmin.”
Viittaan sonnustautunutta Hyytiäistään luullaan aika-ajoin munkiksi hänen työskennellessään Heinäveden Valamossa. Viitat ovat kuitenkin keskenään erilaiset. Kuva: Eetu KokkonenLuterilaisen papin kääntyminen ortodoksisi ei kuitenkaan sujunut kivutta.
”Meidän perheen sosiaalinen lähipiiri koostui luterilaisen seurakunnan työntekijöistä tai papeista”, Hyytiäinen kertoo.
”Osan reaktio oli todella voimakas. He pitivät minua ihan luopiona. Se kielenkäyttö oli aivan käsittämätöntä.”
Moniin välit menivät täysin. Se oli vaikeaa myös perheelle.
”Perhe oli tottunut siihen, että isä on luterilainen pastori ja ollaan papin perhe, vaikka sekin oli aluksi vaikeaa.”
Täyttä ymmärrystä isän teologiselle ratkaisulle ei perheeltä ole tullut.
”En usko, että kukaan perheenjäsen ikinä liittyy ortodoksiseen kirkkoon”, Hyytiäinen arvelee.
Tapahtukoon sinun tahtosi.
Siinä on Hyytiäisen mukaan Raamatun tärkein opetus.
”Se on jotenkin hyvin yksinkertainen, mutta niin kovin vaikea”, hän sanoo.
”Että me luotettaisiin siihen, että kyllä Jumala tietää paremmin kuin me. Monta kertaa meillä oma mieli huutaa, mitä me halutaan, mutta se ei ole se, mikä on meille parhaaksi.”
Pasi Hyytiäinen
Syntynyt Espoossa vuonna 1981, kävi koulunsa Oulussa ja Kiimingissä.
Valmistui teologian maisteriksi 2011. Liittyi ortodoksiseen kirkkoon 2023.
Työskentelee hankevastaavana Virtuaalinen Valamo -hankkeessa, jossa digitoidaan Valamon luostarin käsikirjoituksia.
Asuu Kiuruveden vanhassa pappilassa.
Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
