”Köyhä blondi”, Himahellan Tiina kokkaa nyt MT:n lukijoille

Tiina Rantanen työskentelee kahtena päivänä viikossa Espoon Lintumetsän koulun kotitalousopettajana ja viihtyy työssään hyvin. Kuva: Kari Salonen

Ennen kuin lautasellinen tuoreita korvapuusteja on valmiina houkuttelevaan ruokakuvaan, ruokatoimittajalla on takanaan kolmen tunnin työ kaupassa käynteineen, leipomisineen ja kuvausjärjestelyineen.

Juuri kukaan ei suoriudu hommasta yhtä ammattitaitoisesti kuin Tiina Rantanen, joka on työskennellyt ruokatoimittajana ja stailannut ruokakuvia yli 40 vuotta.

Kun Rantanen alkoi pitää Himahella-ruokablogiaan, hän alkoi myös ottaa kuvat itse.

”Koen, että se on minun tapani olla taiteellinen. En osaa laulaa enkä soittaa, mutta osaan tehdä ruokakuvia.”

Kohta 15-vuotias Himahella on kasvanut kolmen miljoonan vuosikäynnin ruokasivustoksi, ja Rantanen tunnetaan Himahellan Tiinana. Taloudellisesti hän ei hyödy sivustostaan millään tavoin.

”Se on harrastus. Ajattelen sitä myös perintönäni, kun omat ruokaohjeeni jäävät johonkin talteen.”

Jo ennen kuin Rantanen valmistui kotitalousopettajaksi vuonna 1988, hän oli tehnyt kolme vuotta ruokavideoita S-ryhmän S-kanavalle. Videot pyörivät ruokakaupoissa ja olivat markkinointikeinona aikaansa edellä.

Tiinasta tuli Mikkonen, Jussi-poika syntyi vuonna 1989, ja äitiyslomalta palattuaan hän ajatteli tehdä vaihteeksi jotain muuta.

Hän pääsi Me Naisten ruokatoimittajaksi, ja sieltä hänet napattiin Gloriaan. Hän sai tehdä studiokuvaajien kanssa niin ylellistä reseptiikkaa ja loisteliasta ruokakuvaa kuin Suomessa pystyy.

Kun lehdet alkoivat kutistaa vakituisia toimituksiaan, Rantanen ryhtyi vapaaksi toimittajaksi ja teki ruokajuttuja lähes kaikkiin Suomen tunnetuimpiin aikakauslehtiin. Välillä hän opetti pari lukukautta viestintää Haaga-Helian restonomiopiskelijoille.

Kun aikakauslehtien ahdinko syveni ja freelance-toimittajien palveluksia tarvittiin aiempaa vähemmän, kuusikymppinen Rantanen haki ja pääsi Espoon Lintumetsän yläkoulun kotitalousopettajaksi. Hän opettaa siellä kahtena päivänä viikossa.

Rantanen laittoi kahdeksasluokkalaiset valmistamaan tuorepastaa. Jokainen pääsi pyörittämään pastakonetta. Kuva: Kari Salonen

Köksänmaikkana Rantanen on viihtynyt hirveän hyvin ja tuntee olevansa kotitalousluokassa omalla tontillaan.

”Ehkä pystyn opettajana jättämään johonkin 13-vuotiaaseen pysyvämmän muistijäljen kuin pullaohjeeni jättää lukijoihin. Samalla saan kunniakkaan päätöksen työuralleni.”

Rantasesta on ihanaa seurata ”ihan beibien” seiskaluokkalaisten varttuvan isoiksi ysiluokkalaisiksi. Välissä on se haastavin ikä, kahdeksas luokka kasvupyrähdyksineen ja hormonimyrskyineen.

Kasienkin kanssa Rantasella on homma hanskassa. Yksikään ei lähde luokasta, ennen kuin jäljet on siivottu yhdessä. Ope vahtii, että kukaan ei lusmuile.

Eräs poika ei osoittanut mitään kiinnostusta kotitaloustunteihin.

”Ei ennen kuin laitoimme hänen oman kulttuurinsa perinneruokaa, kananmuna-tomaattipannu shakshukaa, ja hän pääsi loistamaan. Sen jälkeen hänestä tuli ryhmän master chef, ja hän sai päästötodistukseen ysin.”

Ennen hiihtolomia Rantanen laittoi kasit tekemään tuorepastaa, jonka moni aikuinenkin kokee vaikeaksi.

”Ensin teimme tagliatellea ja basilikapestoa ja toisella kerralla fettuccinea ja tonnikalakastiketta. Kaikki pääsivät vääntämään pastakonetta, toin koululle myös oman koneeni.”

Oppilaat ymmärtävät, että kotitaloustuntien budjetilla, alle 2 euroa per oppilas per opetuskerta, ei laiteta kalliita ruokia. Heidän vanhempansa saattavat toivoa tunneille riistaa ja villikalaa, mutta sellaisiin raaka-aineisiin eivät koulun rahat riitä.

Lapset ovat kuitenkin tarkkoja siitä, että jokainen ryhmä saa laittaa samat ruuat. Lintumetsän koulussa on kolme kotitalousopettajaa, ja he pitävät huolta, että vaikkapa uuniomenoita vaniljakastikkeen kanssa kokkaavat kaikki saman luokka-asteen koululaiset.

Vanhempien kanssa Rantanen on sopinut, että nämä kuittaavat tehdyiksi oppilaille annetut kotitehtävät, esimerkiksi runebergintortut, astianpesukoneen tyhjentämisen ja oman huoneen siivoamisen.

”Kotitehtäviä toivotaan lisääkin!”

Ensimmäisessä ruokajutussaan Maaseudun Tulevaisuuteen Rantanen näytti, miten voi muunnella kolmen desilitran pullataikinaa. Kuva: Tiina Rantanen

Paitsi Himahellan Tiinana Rantanen tunnetaan ”köyhän blondin keittiöstään”. Se on hänen oma versionsa italialaisesta kansankeittiöstä, cucina poverasta.

Sekä Italiassa että Himahellassa se tarkoittaa yksinkertaisten, edullisten raaka-aineiden hyödyntämistä hävikkiä välttäen.

Köyhä blondi keksii käyttöä kuivahtaneelle leivälle ja nahistumaan päässeille kasviksille; mikään ei mene hukkaan. Kaupassa käydessä hyödynnetään tarjoukset.

Lähiruoka- ja satokausiajatteluun Rantanen oppi jo lapsena. Hänen äitinsä oli yrittäjä ja isä töissä Helsingin keskusvankilassa. Henkilökunnan asuntoina Hermannissa olivat Terijoelta tuodut villat, joita ympäröi hehtaarin tontti.

”Siinä oli marjapensaat, omenapuut, peruna- ja mansikkamaat. Äiti teki pitkää päivää, mutta joka päivä meillä syötiin kotiruokaa kello 17.30. Isäni kanssa minulla oli diili, että sen, joka laittaa ruuan, ei tarvitse tiskata. 15-vuotiaana otin vastuun meidän perheen ruokataloudesta – ja edelleen inhoan tiskaamista.”

Sekä ruokatoimittajana että kotitalousopettajana Tiina Rantanen painottaa kolmea asiaa. Ne ovat ruokakolmio, lautasmalli ja ateriarytmi.

Hän on huolissaan siitä, jos kodeissa ruoka-ajat katoavat ja syöminen menee ”snäkkäilyksi”.

Keitetyt perunat omalle lautaselleen jokaisen pitää oppia kuorimaan. Oppilailleen Tiina paasaa kuin papukaija, että energiajuomat ovat pelkkää tyhjää energiaa, niissä ei ole kuin vettä, sokeria ja kofeiinia.

Säännöllisen ateriarytmin ja lautasmallin tärkeyden Tiina Rantanen testasi omakohtaisesti vajaat kymmenen vuotta sitten, kun ikuinen hyvän ruuan ystävä teki elämäntaparemontin ja laihdutti 40 kiloa. Kilot ovat pysyneet poissa.

Vuosien mittaan hänen ruokamakunsa on muuttunut kasvispainotteisemmaksi. Kotona laitetusta ruuasta hän ei luovu. Hiljattain hän joutui toipilaana syömään muutaman päivän valmisruokia ja ajatteli säälien ihmisiä, jotka elävät pelkästään niillä.

”Oppilailleni yritän viestittää, että ruoka on nautinto, ja mitä paremmin osaat laittaa ruokaa, sitä herkullisemman elämän saat.”

Himahellan puolella hänet tunnetaan myös airfryer-kuningattarena. Sinkkutaloudessa se tulee halvemmaksi lämmittää kuin iso uuni.

”Suosituin airfryer-ohjeeni on riisipuuro. Siinä on kävijäpiikki joka viikonloppu.”

MT:n ruokasivuille hän aikoo laittaa perinteistä suomalaista kotiruokaa ilman piperryksiä ja nykypäivään sovellettuna. Herkkuja helposti.