Väärällä jalalla herääminen voi kieliä siitä, mitä näit yöllä unessa

Valtaosaa unista ei muista enää aamulla. Kuva: Timo Filpus

Taitaapa jokaisen kokemuksiin kuulua aamujen erilaisuus. Joskus nousee rallatellen ja toisinaan tahmeasti ja huonolla tuulella. Onhan meillä sanontakin, jossa todetaan huonotuulisen nousseen aamulla väärällä jalalla sängystä.

Luonnollisin selitys tahmeaan aamuun on liian lyhyt tai huonosti nukuttu yö. Aamu voi silti tuntua kovin erilaiselta hyvin nukutun yönkin jälkeen. Voisiko selityksenä olla yöllä nähtyjen unien tunnelma?

Kansasin yliopistossa Yhdysvalloissa etsittiin kysymykseen vastausta tutkimalla pelottavan tai iloisen unen näkemisen vaikutusta aamun tuntemuksiin.

Yö uni jakautuu noin puolentoista tunnin vaiheisiin, joihin sisältyvät kevyen unen, syvän unen ja REM- eli vilkeunen jaksot. Unien näkeminen on aktiivisinta REM-jaksossa. Unien kesto vaihtelee sekunneista yli tuntiin. Valtaosaa unista emme muista. Parhaiten muistetaan unet, joihin herää.

Tässä tutkimuksessa kerättiin yli viidensadan henkilön muistikuvia yöunista ja raportteja seuraavan päivän tunnetiloista. Tekoäly koulutettiin löytämään unista pelottavia ja iloisia tunteita ja arvioimaan niiden määrää.

Pelottavia unia nähneet heräsivät aamulla huonoissa tunnelmissa. Jos unissa oli ollut sekä pelkoa että iloa olivat aamutunnelmat positiivisempia. Tutkijoiden mielestä tunteiden kirjavuus unessa tasapainottaa seuraavan arjen tunteita.

Unien merkitystä pohdittaessa on ajateltu, että vaaralliset tai pelottavat unet ovat ikään kuin treeniä arkisten todellisten tilanteiden kohtaamiseen. Kansasin yliopiston tutkimuksen tulokset eivät auta hyväksymään tai kiistämään tätä teoriaa.

On epäselvää, tapahtuuko tunteiden käsittely jo unessa vai vähitellen valveilla ollessa. Jos se tapahtuu jo yöllä unessa, tulos näkyisi heti aamulla. Tässä tutkimuksessa nähty iloisten unien vaikutus heti herätessä puhuu aivoissa tapahtuvan yöllisen käsittelyn puolesta.

Painajaiset ovat dramaattisin esimerkki aivojen toiminnasta nukkuessa. Ne ovat usein seurausta jostakin traumaattisesta kokemuksesta. Monessa suomalaisessakin perheessä koettiin sotien jälkeen isän öisin taistelevan rintamalla hikisenä huutaen. Miksi aivojen tarvitsee käsitellä yhä uudestaan traumaattisia kokemuksia pääsemättä niiden yli? Siinäpä jatkotutkimusten aihetta.

Lähde: Sleep-tiedejulkaisu