Tiesitkö? Hampaiden numeroinnissa on aivan oma logiikkansa

Joka hampaalle on numeronsa. Esimerkiksi yläleuan keskimmäiset etuhampaat ovat aikuisen pysyvässä hampaistossa numeroiltaan 11 ja 21. Kuva: Juho Leskinen

Hammaslääkärissä käydessä hammaslääkäri luettelee hammashoitajalle mystisiä numerosarjoja. Mitä numerot tarkoittavat, ja miksi pikkulasten suusta puhuttaessa kuulee suurempia numeroita kuin silloin, kun aikuinen esittelee purukalustoaan?

Hampaat tunnistetaan numeroparilla, joista ensimmäinen numero kuvaa hampaan sijaintia leukaneljänneksissä ja toinen numero järjestyslukua hammaskaarella. Numerointi ei ole juokseva, eli suurin hampaalle annettu numero ei tarkoita hampaiden kokonaismäärää suussa.

Esimerkiksi pysyvän hampaiston hammas 11 on yläleuan iso etuhammas keskiviivasta oikealle hampaan haltijasta katsottuna. Numero luetaan muodossa ”yksi-yksi” eikä ”yksitoista”.

Ihmisellä on normaalisti 20 maitohammasta. Maitohampaistossa suun neljännekset on numeroitu alkamaan luvuilla 5–8, ja kussakin neljänneksessä on viisi hammasta.

Toisin sanoen täysin puhjenneen maitohampaiston hampaiden numerot ovat 51–55 yläoikealla, 61–65 ylävasemmalla, 71–75 alavasemmalla ja 81–85 alaoikealla.

Maitohampaat korvautuvat vähitellen noin 5–12 vuoden iässä pysyvillä hampailla. Usein ihmisen täysi-ikäistyttyä hänelle puhkeaa vielä neljä viisaudenhammasta. Viisaudenhampaat mukaan lukien pysyviä hampaita on 32.

Jos viisaudenhampaat ovat puhjenneet, kussakin aikuisen leukaneljänneksessä on kahdeksan pysyvää hammasta. Näiden leukaneljännesten hampaiden järjestysluvut alkavat numeroilla 1–4.

Täysin puhjenneen pysyvän hampaiston hampaista puhutaan siis numeroilla 11–18, 21–28, 31–38 ja 41–48. Neljännekset sijoittuvat samalla logiikalla kuin maitohampaiston neljännekset, eli suurimman luvun saa oikealla alhaalla oleva viisaudenhammas.

Eivät numerot suun terveydenhuollossa tähän lopu. Myös hampaan eri pinnat numeroidaan ykköspinnasta viitospintaan.

Lähde: Duodecim 1.11.2022