”Kaikki ovat saaneet tehdä biisejä”– kyläorkesteri Raakku tähtää maailman huipulle

Huhdasjärven kylätalolla harjoittelevat Raakun jäsenistä Noora Siivonen, Ari Aalto, Maria Mikkola, Luukas Kaskimaa, Suvi Autio, Karoliina Ilonoja, Timo Laitala, Sami Espo ja Saana Mitronen. Kuva: Miro Palokallio

Viulu tapailee säveliä, kun 18-vuotias Luukas Kaskimaa sovittaa We Three Kings -kappaletta esityskuntoon Huhdasjärven kylätalolla.

Ympärillä soivat muun muassa lyömäsoittimet, poikkihuilu ja kitara. Laulajat seisovat korkeakattoisessa huoneessa eri riveissä, altot ja sopraanot vastakkain.

Soiton lävitse kuuluu välikommentteja.

”Tosi hyvältä kuulosti, soitahan!”

”Ai mitä?”

”Soita samaa.”

”Lennosta se on parempi!”

Soitto ja laulu soi ringissä. Vasemmalta: Saana Mitronen, Suvi Autio, Noora Siivonen, Ari Aalto, Timo Laitala, Karoliina Ilonoja, Sami Espo ja Maria Mikkola. Kuva: Miro Palokallio

Kylätalolla ovat käynnissä kyläorkesteri Raakun harjoitukset. Raakku esiintyy seuraavaksi sunnuntaina 14.12. Jaalan kirkon Kauneimmat joululaulut -tapahtumassa.

Raakku on perustettu vuonna 2015. Kyläorkesteri vietti elokuussa 10-vuotisjuhlaansa ja esiintyi upouudella Jaala Areenalla. Lähes täydelle katsomolle, kertoo Kaskimaan äiti Saana Mitronen pilke silmäkulmassa, olihan lippuja myyty yli parisataa.

”Alkuun Raakku oli vähän kuin perhebändi”, muistelee Kaskimaa. Hän oli itse ensimmäistä kertaa Raakkuun lähtiessään kahdeksanvuotias. Kiinnostukseen vaikutti aika paljon se, että myös isosisko Aava oli tuolloin mukana.

Alkuun soitettiin yhdessä kansanmusiikkia, pian alkoi syntyä omia kappaleita.

Nykyisin kyläorkesterissa on noin kymmenkunta eri-ikäistä jäsentä, hieman ihmisten kiireiden mukaan. Käytännössä kaikki osallistuvat joko kappaleiden kirjoittamiseen, sanoittamiseen tai sovittamiseen, kertovat kylätalolle kerääntyneet soittajat ja laulajat.

Sami Espo, Maria Mikkola, Karoliina Ilonoja ja Luukas Kaskimaa. Kuva: Miro Palokallio

Nimensä orkesteri sai siitä, että läheistä aluetta kutsuttiin Variksen kaupungiksi. Työläiset asuivat harmaissa taloissa, joten siitä kenties viittaus harmaaseen lintuun. Ja varishan raakkuu.

”Ja lisäksi vieressä on tuo Huhdasjoki, jossa on aiemmin ollut raakkuja”, sanoo Mitronen. Suomessa erittäin uhanalainen raakku eli jokihelmisimpukka on vaatimattoman näköinen, mutta voi kätkeä sisälleen helmen.

”Mehän olimme hyvin ajankohtainen bändi viime vuonna”, toteaa lyömäsoittaja, laulaja Timo Laitala. Raakuista kohistiin valtakunnallisesti, kun tukkeja kuljettanut metsäkone ajoi Suomussalmen Hukkajoella raakkuesiintymän yli.

Kyläorkesterikin sai kuulla kyselyitä: ei teidän ylitsenne ole ajettu?

”Minä totesin, että ei meitin ylitte enää kukaan aja. Mehän pysäytämme nykyään hakkuutkin”, kuittaa mandoliininsoittaja ja viulisti Ari Aalto.

Raakku keikkailee säännöllisesti. Esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla soittaminen ja käyminen on kesän huippuhetkiä, sanoo Mitronen.

”Kesän huippuhetkiä ja reissuja. Tämä porukka on kuin perhe.”

Raakku kertoo olevansa Huhdasjärvellä asuvien tai muuten viihtyvien ihmisten iloinen kyläorkesteri. Jäsenissä on niin opettajia, taiteilijoita kuin maanviljelijääkin. Kaikki eivät välttämättä asu Huhdasjärvellä, mutta juuret ovat vahvat.

Mitronen osoittaa käsillään ympärilleen. Harjoittelupaikkana toimiva kylätalo on aiemmin toiminut kansakouluna, mistä vihjaavat edelleen ainakin seinustalla näkyvät puolapuut.

”Isovaari on ollut aikoinaan rakentamassa tätä koulua 1900-luvun alussa. Vaari ja äiti ovat käyneet tämän koulun. Täällä ollaan jo viidennessä polvessa.”

Laulutkin kertovat alueesta. Petäjäpuutarha, mistä sen voisi löytää, kysyy yksi kylätalon harjoituksissa soinut kappale. Täältä pihalta, täällä on paljon petäjiä. Toisessa kappaleessa kertoja uittaa sormiaan virrassa – sehän viittaa viereiseen jokeen.

”Lauluja on laidasta laitaan. Ihmissuhteista on aika paljon lauluja”, kuvaa Mitronen.

Pitkäikäisen kyläorkesterin salaisuutena on ainakin se, että luovaan työhön pääsee osallistumaan yhdessä.

Kaikilla on alusta asti ollut sama intohimo ja kipinä musisointiin, ja sen on myös pitänyt henkeä yllä, kertoo laulaja Noora Siivonen.

”Kaikki ovat saaneet tehdä biisejä”, komppaa Laitala. ”Ei ole ollut mitään rajoitusta tyylin puolesta.”

Ideat työstetään valmiiksi yhdessä, sanoo Mitronen. Siksi ei tarvitse jännittää, vaikka ei itse osaisi sovittaa tai miettiä, mitä sointuja missäkin on. Kunhan itse keksii vaikka sanat ja jotain melodian pätkää, niin muut kannattelevat siitä eteenpäin.

Karoliina Ilonoja soittaa kontrabassoa ja laulaa. Kuva: Miro Palokallio

”Minulle oli yllätys, että Jaalasta löytyy tämmöinen juttu”, kuvaa Aalto monipuolisista vaikutteista ammentavaa Raakkua.

Taiteellisia erimielisyyksiä on ollut, sillä kaikilla on vahvoja mielipiteitä. Esimerkiksi nuorempien ja vanhempien ihmisten välillä on joskus räiskähtänyt. Erimielisyydet on käsitelty, ja se on ollut kasvattavaa, sanovat soittajat.

Kiitosta keräävät myös apurahoilla työtä tukeneet paikalliset säätiöt, keikkoja tarjonnut kaupunki sekä hyvät harjoitustilat.

”Jos meitä ei ole pyydetty, niin me olemme tarjoutuneet esiintymään. Keikkoja on ollut tasaisesti, esimerkiksi kaikissa kyläjuhlissa”, sanoo Siivonen.

Entä mihin kyläorkesteri tähtää tulevaisuudessa?

”No maailman huipulle”, vastaa Mitronen empimättä.