
Lokki yrittää tappaa poikasensa, lintuhoitajalle soitettiin hädissään — tästä oli kyse
Luonnonvarainen lintu päätyy ihmisen hoitoon vain, jos se on varmasti kaikkein paras ratkaisu. Tilanne on tällainen vain harvoin.
Pyhtään Lintuhoitolan vakiasukkaita ovat ahtaissa paikoissa pesivien lintujen, kuten tiaisten, poikaset, joita ei pesästä putoamisen jälkeen saa enää takaisin pesään. Kuvan talitiaisten ruokalistaan kuuluu naudanjauhelihaa, hyönteispateeta, kananmunaa ja toukkia. Kuva: Arto HokkanenYksinäisen näköinen linnunpoikanen tepastelee tiellä ja ihmiselle herää halu auttaa pientä siivekästä. Pyhtään Lintuhoitolaa pyörittävä Arto Hokkanen antaa lähes 30 vuoden kokemuksella vinkin, mitä ihmisen kannattaa ihan ensimmäiseksi tehdä.
”Suosittelen, että vedä aluksi pari kertaa oikein syvään henkeä.”
Ihmisellä on nimittäin erilaiset lähtökohdat linnunpoikasen hätätilan arviointiin kuin linnun emolla. Ensisilmäyksellä hylätyn näköinen linnunpoikanen saattaa hyvinkin olla emonsa valvovan silmän alla. Hokkanen antaa esimerkin viime vuodelta.
”Minulle soitettiin, että vihainen lokki yrittää tappaa maahan pudonneet poikasensa. Oikeastihan emo yritti varjella poikasiaan niitä lähestyviltä ihmisiltä.”
Jos linnunpoikasen tilanne epäilyttää, Hokkanen kehottaa olemaan yhteyksissä lähimpään luonnoneläimiä auttavaan tahoon. Yhteystietoja voi etsiä esimerkiksi Suomen eläinsuojelun sivuilta.
”Rohkeasti vain puhelin käteen, jos yhtään epäilyttää eläimen tilanne”, Hokkanen kehottaa.
Kesä 2025 ei ole paljoa ehtinyt vanheta, mutta Pyhtäällä on jo hoidossa tämän vuoden poikasista muun muassa tiaisia, lokkeja ja telkkiä sekä kuvan närhenpoikanen. Kuva: Arto HokkanenLinnunpoikaset työllistävät Hokkasta toukokuun lopulta alkaen koko kesän. Kun hänelle soitetaan linnunpoikasesta, hän joutuu tekemään arvion parhaasta toimintatavasta sen mukaan, mitä soittaja kertoo.
Hokkanen kertoo soittajalle aina myös, mitä laki sanoo luonnonvaraisen eläimen auttamisesta.
Lähes aina linnunpoikasten kannalta paras ratkaisu on, että emo saa hoitaa jälkikasvunsa itse. Hokkanen kertoo, että esimerkiksi rastaanpoikaset saattavat itsekseen pompata pesästä ja päätyä vaikka läheiselle tielle.
Tällaisessa tilanteessa ihmisen kannattaa siirtää poikanen lähimpään turvalliseen paikkaan, josta emo huomaa poikasen, eli esimerkiksi kiven tai ison kannon päälle.
”Niinkin on käynyt, että olemme lähteneet pelastamaan lokinpoikasia Prisman parkkipaikalta, mutta puolen tunnin päästä linnuista on jäljellä enää märät läntit.”
Sama pätee usein myös kalalokin poikasiin, jotka työllistävät Pyhtään Lintuhoitolaa määrällisesti eniten. Kalalokki pesii usein peltikatoilla, jotka muistuttavat lähinnä liukasta teflonpannua.
Kun Hokkaselle soitetaan asfaltille päätyneistä lokinpoikasista, yleensä paras ratkaisu on katsoa, olisiko emon näköetäisyydellä esimerkiksi puistoa, johon poikaset voisi kantaa turvaan.
Hankalimpia tilanteita ovat kaupunkien keskustat ja hypermarketit, sillä ympärillä saattaa olla pelkkää asfalttia ja valtavasti liikennettä. Siellä poikasten selviytymismahdollisuudet ovat niin huonot, että ihmisen tarjoama apu saattaa olla tarpeen – jos apu ehtii paikalle ajoissa.
”Niinkin on käynyt, että olemme lähteneet pelastamaan lokinpoikasia Prisman parkkipaikalta, mutta puolen tunnin päästä linnuista on jäljellä enää märät läntit”, Hokkanen kertoo.
Ihmisen apua tarvitaan itsestäänselvästi myös silloin, jos ihminen havaitsee emolinnun kuolleen. Useimmiten tällainen tilanne tulee Hokkasen mukaan vastaan silloin, jos sorsaemo on jäänyt auton alle.
”Orpoja sorsanpoikia syö hauki alhaalta ja lokki ylhäältä.”
Jos luonnonvarainen lintu päätyy ihmisen hoidettavaksi, se on tarkoitus vapauttaa myöhemmin takaisin luontoon.
”Annamme linnuille ruokaa ja siivoamme häkit, mutta ei niille ole tarkoitus länkyttää. Yhdet oppirahat on vuosien varrella pitänyt maksaa, kun yksi joutsen leimaantui ihmiseen”, Hokkanen kuvailee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









