
Pitääkö sammal poistaa katolta? Talotohtorin neuvo saattaa yllättää
Panu Kailan tietävät kaikki, jotka ovat vanhoja taloja korjanneet. Monia askarruttaneet kysymykset ja neuvot on koottu nyt kansien väliin.Oletko koskaan taiteillut heiveröisillä ja turhan lyhyillä tikkailla ja pähkäillyt, uskaltaisiko nousta katolle puhdistamaan tiukkaan juurtunutta sammalta? Vaakakupissa painavat yhtäältä oma terveys ja toisaalta katon käyttöikä.
Yleinen käsitys on, että sammal menee huovan väleihin ja katteen uusiminen on pian edessä.
Rakennusperinteen ystävät ry:n julkaisuun on koottu Panu Kailan lukijakysymyksiin antamia neuvoja vuosien varrelta, ja vastaan tulee tämäkin asia. Talotohtorin mielipide on, että hyvähän sammalta olisi poistaa mutta aivan välttämätöntä se ei ole.
Perusteena on, että sammal ei käytä huopaa ravintonaan. Se istuu tiukasti ja muodostaa humusta alleen. Mestarin mökin kattohuopa oli kuulemma vuonna 2009 runsaasti sammaloitunut mutta silti kestänyt 30 vuotta – tänä päivänä lukuun voi laittaa 15 vuotta lisää.
Talotohtorin opissa: Tuuma 4/2024. 63 sivua. Rakennusperinteen ystävät ry, 2024. Kuva: Rakennusperinteen ystävätKysymys katon sammaloitumisesta on tietenkin vain yksi Panu Kailalle osoitetuista kysymyksistä, joihin hän on vuosien varrella vastannut lehtien palstoilla.
Nyt vastaukset on koottu 63-sivuiseksi vihkoseksi ja ryhmitelty käsittelemään talon sisä- ja ulkopuolta sekä rakenteita, tuholaisia ja ikkunoita.
Sanomattakin on selvää, että kulttuuriperintöä mieluusti suojeleva Kaila suosittelee esimerkiksi vanhojen ikkunoiden kunnostamista. Silti miehen asenteessa viehättää se, että harvoin hän tuntuu olevan missään asiassa ehdoton. Jokainen päättäköön lopulta itse, miten toimii ja vastatkoon sitten teoistaan.
Kirjaa selaillessa tulee muutamia kertoja helpotuksen huokaus. Kukapa ei olisi säikähtänyt nähdessään hevosmuurahaisen varastossa tai hirsimökin luona. Niiden tuhovoima on kuitenkin rajallinen. Ne eivät saa hirttä poikki ja häipyvät ajan kuluessa itsekin tai toisinaan kanelin ajamina.
Vanhat lattialankut saa irti ehjinä, mutta aikaa ja hikeä se vaatii.
Jos vihkosen päättää hankkia, on varauduttava siihen, että kysymykset eivät välttämättä osu omaan tarpeeseen tai sitten asiat ovat tuttuja.
Siihen voi kuitenkin suhtautua kuin kevyeen kesäviihteeseen tai pieneen välipalaan raskaampien remonttikirjojen välissä. Oma tietopankki karttuu joka tapauksessa huomaamatta.
Enpä tiennyt ennen esimerkiksi sitä, kuinka ruostuneilla nauloilla tiukasti istuvat lattialankut saa suhteellisen ehjinä irti. Kerrotaan nyt samalla sekin.
Tapoja on kaksi. Renkaan muotoisella terällä porataan naulan ympäriltä ja isot reiät paikataan myöhemmin puupropuilla. Toinen tapa on rikkoa yksi lauta ja sahata muista naulat poikki lankun alta rautasahan terällä ja jättää kannat kiinni lankkuun – kieltämättä hikinen homma, joka leikkiin ryhtyy.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








