Piiriagrologi Jukka Halkio on poissa – aloitti työuransa aikana, jolloin neuvojat kävelivät peltoja kilometritolkulla

Kuva: Halkioiden kotialbumi

Piiriagrologi Jukka Kalervo Halkio kuoli Loimaan Alastarolla 26. tammikuuta 2025 lähes 94-vuotiaana. Hän oli syntynyt Taivassalossa 7. maaliskuuta 1931.

Jukan ollessa viisivuotias hänen isänsä kuoli. Ruoastakin oli pulaa.

Vaikka Halkiota kiusattiin rankasti kansakoulussa, todistus oli hieno. Vakka-Suomen Maamieskoulun jälkeen hän opiskeli Paimiossa maatalouskerhoteknikoksi 1954–1955. Täällä hän tapasi tulevan puolisonsa Liisa Altiksen. Yhteistä taivalta ennätti kertyä miltei tasan 70 vuotta.

Jatko-opinnot piti unohtaa, koska varattomana oli kiire töihin. Keskon varastomiehen ja Kauhajoen kerhoneuvojan pestien jälkeen 1960 avautui paikka Karinaisten Maamiesseuran maatalousneuvojana. Perhe kasvoi nelilapsiseksi ja kotiutui kuntaan hyvin.

Muutto oli kuitenkin edessä Alastarolle neuvontapalvelujen keskittymisen seurauksena. Työ Varsinais-Suomen Maatalouskeskuksessa Alastaron–Oripään piiriagrologina alkoi 1972.

Sivutöihin kuuluivat muun muassa maataloussihteerin työt, viralliset näytteenotot Valtion viljavarastolla sekä veroilmoitusten tekeminen. Neuvojaa odotettiin perinteisesti aina alan yhdistysten kokouksiin, ja näitä riitti isossa piirissä.

Päätyö oli vaativaa fyysisesti ja henkisesti. Peltoja käveltiin kilometreittäin, ja uutta oli opiskeltava koko ajan. Tätä kollega perusteli huumorilla, ”piti yrittää pysyä viisaampana kuin viljelijät”. Farma-maatalousnäyttelyt Turussa 1960–1980-luvuilla hitsasivat työntekijät yhteen.

Ulkomaillekin mentiin, eikä kielitaitoa tarvittu. Tosin joskus tuli yllätyksiä. Kerran Lontoossa Jukka oli tilannut kaveriaan matkimalla yhden viskin. Aikaa kului, kunnes eteen kannettiin ruoka-annos – fish and chips.

Piiriagrologi Jukka Halkio Loimaan Alastarolta kuoli 93-vuotiaana tammikuun lopussa. Kuva: Halkioiden kotialbumi

Jukka Halkio jäi eläkkeelle terveyssyistä 1991. Lukuisiin huomionosoituksiin kuului Alastaron Maamiesseuran esityksestä 1996 myönnetty Koti peltojen keskellä -ansiomitali.

Lukeminen, urheilu ja luonto olivat aina tärkeitä, ja jälkikasvuakin kannustettiin liikkumaan. Keskiviikkoillat kuluivat lähes 80-vuotiaaksi ikämiesseura Alastaron Köntysten lentopallopeleissä. Tyypillistä oli osuva, niukkasanainen huumori. Kun puoliso tuhahti, ”mikä sinustakin olisi tullut, jos et minun kanssasi olisi ollut”, kommentti oli ytimekäs: ”Ministeri”.

Loppuaikansa hän vietti vuodepotilaana. Nähdessämme hänen viimeisellä elinviikollaan kysyin hiljaisena hetkenä, mitä hän miettii, ja sain vastauksen, että elämän kulkua.