Afganistanista paennut perhe kiintyi Lappajärveen - isä perustaa ompelimon

Elham, Leyla, Maryam ja Ahmed Abasi ovat kokeneet kovia. He suhtautuvat tulevaisuuteensa luottavaisesti. Uusi elämä rakentuu pala palalta. Kuva: Jouni Hirn

Lappajärven kirkonkylällä tallustellaan harmaassa suojasäässä. Kylän laidalla olevassa rivitalossa asuu neli­henkinen afganistanilainen Abasin perhe. He ovat toistaiseksi ainoa maahan­muuttajaperhe, joka on asettunut pysyvästi Lappajärvelle.

Vastaanotto perheen kotiin on lämmin. Takit autetaan päältä ja vieraat ohjataan runsaaseen kahvipöytään.

”Me olemme sosiaalisia ja vieraanvaraisia ihmisiä. Tykkäämme, että meillä käy vieraita”, perheen tytär Maryam, 18, sanoo selvällä suomen kielellä.

Abasit saapuivat Suomeen marraskuussa 2015. Matka Turkista Lappajärven vastaanottokeskukseen kesti kaksi kuukautta. Reitti oli epäinhimillisen raskas.

Ensin heidän piti piileskellä Turkin viranomaisia metsässä Istanbulin lähettyvillä. Lopulta perhe ahdettiin liian pieneen kuminveneeseen 50 muun pakolaisen kanssa. Pelastus­liivejä ei ollut. Kuljettajana toimi huume­palkalla pestattu mies, joka ajoi veneen harhaan.

”Monta ihmistä kuoli matkalla. Joukossa oli pieniä lapsia, jotka sairastuivat. En koskaan unohda kokemaani”, äiti Leyla Salehi muistelee murheellis ena.

Perhe on kotoisin pienestä Day Mirdadin maakunnasta Afganistanista. Kristin­uskoisten vähemmistöön kuuluvana he joutuivat vainojen kohteeksi.

Elämä Afganistanissa oli vaarallista muutenkin.

”Asuimme pienessä, noin 800 asukkaan kylässä. Talebanit saattoivat tulla vaatimaan rahaa. He myös sieppaavat nuoria tyttöjä. Jos vastustat heitä, sinut tapetaan”, isä Ahmed kertoo.

Viisi vuotta sitten tilanne äityi niin pahaksi, että Abasit hyvästelivät kotinsa ja muuttivat Vanin kaupunkiin Itä-Turkkiin. Vainoaminen ei loppunut. Kerran perheen oli paettava kirkkoon. Ulkopuolelle jäänyt joukko kivitti kirkon ikkunat rikki.

Asettuminen pieneen Lappajärven kuntaan merkitsee heille uuden elämän alkua. Koko perhe sai myönteisen oleskelupäätöksen joulun välipäivinä.

”Se oli upea hetki. Itkimme ilosta ja kiitimme rukouksin koko Suomea”, Leyla sanoo.

Heidän tukenaan on ollut ahkera vapaaehtoisten joukko, joka muun muassa kalusti heidän asuntonsa valmiiksi.

Tytär Maryam on oppinut 14 kuukaudessa suomen kielen.

Maryam on tällä hetkellä paikallisessa terveyskeskuksessa työkokeilussa, jota seuraavat joko kotouttamis­opinnot tai opiskelu Järviseudun ammatti-instituutissa. Haaveissa on pääsy lähihoitajaksi ja myöhemmin sairaanhoitajaksi, mikäli opinnot etenevät suunnitellusti.

Äiti Leyla on ammatiltaan kätilö. Hän on ollut työharjoittelussa paikallisessa palvelukodissa.

Isä Ahmed on vanhan koulukunnan räätäli, joka valmistaa pukuja mitta­tilaustyönä. Hänelle on löydetty juuri sopiva työtila, jossa hänen on tarkoitus tehdä ompelutöitä alihankkijana.

Olohuoneen suuresta ikkunasta avautuu lumen peittämä takapiha. Perheen äiti toteaa, että suojaamatonta ikkunaa ei voisi olla afgaanikodissa, koska rosvot rikkoisivat sen ja varastaisivat kaiken.

”Siellä asutaan kaltereiden ja lukkojen takana. On sanoinkuvaamattoman iso asia, kun saa asua rauhallisessa maassa. Täällä voin kävellä kauppaan vaikka pimeällä, eikä minun tarvitsee pelätä joutuvani tapetuksi.”

Perhe on kotiutunut hyvin Etelä-­Pohjanmaalle ja he ovat saaneet ystäviä.

”Lappajärvi tuntui aluksi todella hiljaiselta. Olemme kiintyneet tähän paikkaan päivä päivältä enemmän. Haluaisin elää täällä koko loppu­elämäni”, Leyla sanoo hymyssä suin.