Video: Harvinainen yhteishaastattelu: 20-vuotias Elonkerjuu juhlii "elämän pisintä ihmissuhdetta", vaikka lopettaminenkin on ollut lähellä

Elonkerjuulla on mittarissa 20 vuotta ja matka jatkuu. Kuvassa kitaristi Simo Ralli (edessä), laulaja Osku Ketola, rumpali Lenni Paarma ja basisti Antero Naali. ”Yhtye on pidennetty versio poikakerhosta. Se pitää mielen virkeänä”, miehet toteavat. Kuva: Johannes Tervo

Eteläpohjalaisella Elonkerjuulla menee hienosti. Yhtye julkaisi viiden vuoden tauon jälkeen albumin, jonka kappaleet Sydän edellä ja Elämän tuli ovat soineet paljon radioissa.

XX on ensimmäinen Elonkerjuu-albumi uuden laulajan Osku Ketolan kanssa.

”Olemme uuden äärellä. Kun tulin bändiin kaksi vuotta sitten, teimme tietoisen päätöksen: lähdimme ensimmäisenä keikoille, emmekä hoppuilleet levyn kanssa. Koin, että minun on ensin tutustuttava bändiin ennen kuin pystymme rakentaa yhteistä historiaa”, Osku Ketola kuvailee tunnelmiaan.

Elonkerjuun ensimmäisestä julkaisusta on kulunut 20 vuotta. Teuvalaisen bändin esiaste oli vuonna 1989 perustettu Kuudennusmiehet, jossa vaikuttivat Simo Ralli, Lauri Tähkä, Lenni Paarma ja Antero Naali. Sama soittoporukka jatkoi myöhemmin Lauri Tähkä & Elonkerjuu-nimellä ja mukaan tuli viulisti Johanna Koivu. ”Kuudennusmiesten musiikki toimi hyvin, mutta emme herättäneet levy-yhtiöiden kiinnostusta. Ehkä me maalaispojat yritimme olla liian kaupunkilaisia. Kun perustimme Lauri Tähkä & Elonkerjuun, aloimme olla aitoja omia itsejämme. Sen myötä yleisö alkoi kiinnostua”, Simo Ralli pohtii.

Elonkerjuun värikäs ura alkoi kukonaskelin. Keikkasuosiota riitti Pohjanmaalla, mutta harva näki laajempaa menestystä ennalta.

Ralli muistelee huvittuneena, että Soundi-lehden levyarvio päättyi sanoihin ”älkää vain savolaiset tehkö tätä samaa”.

Bänditoimintaa pyöritettiin pitkään harrastuspohjalta ilman menestyspaineita.

”Teimme omakustanteita ja painatimme bändipaitoja. Päätimme, että emme lähesty enää levy-yhtiöitä, että tulkoot hakemaan sohvalta. Sitten Suomen Mediamusiikista soitettiin ja tarjottiin sopimusta”, rumpali Lenni Paarma sanoo.

”Se tuntui mahtavalta. Olimme jo asennoituneet siihen, että keikkailemme lähinnä Etelä-Pohjanmaalla. Se olisi kelvannut meille, koska emme ajatelleet, että soittamisesta tulisi täysipäiväinen ammatti” Simo Ralli peesaa.

Vuoden 2004 Syntymähäjyt-albumin jälkeen kaikki isot levy-yhtiöt olivat kiinnostuneita Elonkerjuusta.

Sopivaa yhteistyökumppania etsiessään Ralli ja Lauri Tähkä tapasivat myös nykyisen laulajan Osku Ketolan, joka toimi Warner Music levy-yhtiön artistivastaavana. ”Minun arvioni oli, että bändi ei tule lyömään suuresti läpi. Olin ehkä pohjalaisena liian lähellä arvioimaan, mitä muu Suomi yhtyeestä ajattelee. Myöhemmin sain todeta olleeni väärässä ja olin iloinen heidän puolestaan”, Ketola sanoo nyt.

Elonkerjuun läpimurtolevyksi muodostui vuonna 2006 julkaistu neljäs albumi Maailma on renki. Kappaleesta Rakkaus ei oo pysyvää tuli yhtyeen ensimmäinen iso radiohitti.

Menestystä ruokkivat vuosikausien intensiivinen keikkailu ja innokas fanikunta. ”Me oltiin sekä rokkibändi että kansanmusiikkiyhtye. Kansanmusiikin ansiosta pääsimme soittamaan Pohjanmaan ulkopuolelle ja teimme sitä kautta itseämme tunnetuksi. Meitä auttoi omalta osaltaan myös vuosituhannen alussa vallinnut buumi, jossa murteet ja kotiseuturakkaus nousivat suureen arvoon”, Ralli puntaroi.

Maailma on renki -levyn jälkeen keikkapyyntöjä tuli ympäri Suomea. Antero Naali laittoi Elonkerjuun alkuajoista lähtien Suomen karttaan pisteen jokaisen keikkapaikan kohdalle.

”Kaikki pilkut olivat pitkään Pohjanmaan kohdalla. Sitten ne alkoivat hiljalleen levitä Länsi-Suomea pitkin etelään ja lopulta ylöspäin täyttäen koko Suomen. Se tuntui hienolta.”

Ralli toteaa perään, että bändin ansiosta Suomi on tullut hänelle tutuksi. ”Käppäilen aina keikkapaikkakunnalla ja luen paikallislehdet. Haluan nähdä ja aistia paikallisuuden. Se on ollut henkilökohtaisesti yksi hienoimmista kokemuksista koko musiikkiuralla.”

Elonkerjuusta on huokunut aina periksiantamaton työmiesasenne. Vaikeimmat ajat liittyvät kahteen laulajanvaihdokseen. Ralli toteaa, että välillä on käyty pohjalla ja heikompina hetkinä lopettaminenkin ollut mielessä.

Vuonna 2011 Lauri Tähkä jätti yhtyeen sähköpostiviestillä. Seuraavana vuonna solistiksi tuli Juha Lagström, joka oli mukana vuoteen 2017 saakka.

Elonkerjuun jäsenet eivät ole tavanneet Tähkää joulukuun 2010 jälkeen, jolloin he esiintyivät viimeisen kerran yhdessä Seinäjoen Rytmikorjaamolla.

Välirikko nousi otsikoihin jälleen viime viikolla, kun Elonkerjuu kutsui Tähkän mukaan 20-vuotisjuhlakonserttiin, joka järjestetään samaisella Rytmikorjaamolla ensi perjantaina.

”Olisi hienoa, jos Late saapuisi paikalle ja tapaisimme vuosien jälkeen. Uskon, että siitä tulisi hieno hetki meille kaikille”, Ralli sanoo. Hän toteaa perään, että bändi on kolmelle alkuperäisjäsenelle elämän pisin ihmissuhde. ”Tiedämme jo silmäkulman asennosta ja kehonkielestä, mitä toinen meinaa sanoa. Kaikista ylpein olen siitä, että toiminnassa on säilynyt tekemisen riemu”, Ralli puntaroi.

”Tämä on meidän elämäntapamme. Soitamme kevyesti vielä toiset 20 vuotta. Jossain vaiheessa täytyy hommata tilavat puupalttoot, jonne voi laittaa kitarat, mikrofonit ja rumpukapulat mukaan”, Paarma nauraa perään.