Pohjoismaiden suurin ammattiteatterifestivaali alkoi tänään Tampereella – jakamistalous häämöttää myös sen tulevaisuudessa

Miehen kylkiluu on kahdeksan yhteistuotanto, johon on osallistunut näyttelijöitä kahdeksasta eri teatterista. Kappaleen on ohjannut, lavastanut, sovittanut ja tuottanut Mikko Roiha. Kuva: Moe Mustafa

Pohjoismaiden suurin ammattiteatterifestivaali, Tampereen teatterikesä, alkaa tänään maanantaina. Tapahtuma järjestetään tänä kesänä 50. kerran, mutta puolen vuosisadan mittaista taivalta juhlistettiin jo viime vuonna. Silloin tuli kuluneeksi 50 vuotta festivaalin perustamisesta.

Nykyinen juhlavuosi ei näy virallisissa kanavissa, mutta ohjelmistosta löytyy silti ote 50 vuoden takaa.

”Olemme saaneet ohjelmistoon Tampereen yliopiston näyttelijätyön opiskelijoiden yhdessä Tampereen konservatorion ja ammattikoulun opiskelijoiden kanssa tehdyn Hair-musikaalin. Samaa musikaalia esitettiin myös vuoden 1969 Teatterikesässä”, kertoo näyttelijä Tanjalotta Räikkä, yksi festivaalin kolmesta taiteellisesta johtajasta.

Viikon mittaisen festivaalin aikana Tampereen teatterilavoilla nähdään yhteensä 19 festivaaliohjelmistoon kuuluvaa esitystä.

Varsinaisen ohjelmiston lisäksi Teatterikesään kuuluu myös off-ohjelmisto, johon pääsee mukaan ilmoittautumalla ja itse kulut maksamalla.

Kuratoidun ohjelmiston ulkopuolella on myös joitakin puoliammattilaisten esityksiä. Varsinainen ohjelmisto sen sijaan on kokonaan teatterin ammattilaisten tekemää.

”Vaikka festivaalin nimessä esiintyy sana kesä, kyse ei ole kesäteatterista. Teatterikesä on oikeastaan ’talviteatteria’, tänä vuonna esimerkiksi pääohjelmiston esitykset ovat sisällä yhtä katuesitystä lukuun ottamatta”, Räikkä summaa.

Ohjelmiston kokoaminen vie Räikältä ja kahdelta muulta taiteelliselta johtajalta kokonaisen vuoden. Festivaalin 19 kappaleen kokoamiseksi heidän on katsottava toista sataa esitystä.

”Viime vuonna lopetin laskemisen sadan esityksen jälkeen”, Räikkä sanoo.

Festivaalilla nähtävät esitykset edustavat parasta kärkeä, mutta kaikki hyvät esitykset eivät mahdu mukaan. Esitettävien kappaleiden on sovittava kunkin vuoden teemaan. Tänä vuonna kaikkia esityksiä kuvastavat sanat pelko ja toisaalta rohkeus.

Sisällöltään ohjelmisto vaihtelee suurista, monen näyttelijän riehoista vähäeleisiin yksinpuheluihin. Luvassa on sekä kotimaista että ulkomaista teatteria. Teatterikesä ei ole enää ainoa ulkomaisia teatteriryhmiä Suomeen tuova tapahtuma. Se on silti lajissaan suurin, ja siksi tapahtumalla onkin mahdollisuus esittää maailman uusia virtauksia suomalaisille katsojille.

”Tullessaan Teatterikesään yleisö odottaa tietysti näkevänsä kovatasoisia esityksiä, mutta myös sitä, mitä teatterikentällä tällä hetkellä tapahtuu”, Räikkä kertoo.

Berliinissä asuvan Mikko Roihan ohjaama, lavastama ja tuottama Miehen kylkiluu on yksi teatterikentän nykyhetkeä – ja tulevaa – kuvaava ote Teatterikesän ohjelmistosta. Kyseessä on toistaiseksi suurin Suomessa tehty yhteistuotanto. Mukana on näyttelijöitä kahdeksasta teatterista.

Joukossa on niin kaupunginteattereita kuin vapaita ryhmiäkin. Roihan mukaan Miehen kylkiluu on eräänlainen teatteriversio nykyajan jakamistaloudesta.

”Mukana olevat teatterit voivat jakaa tässä sekä riskit että onnistumiset”, Roiha kertoo.

Ajatus on, että kukin mukana olevista teattereista antaa yhden näyttelijän vuodeksi tuotannon käyttöön ja saa vastineeksi näytelmän ohjelmistoonsa. Roihan mukaan malli on toiminut hyvin. Ennen Tamperetta Miehen kylkiluu on nähty Berliinissä. Kappale on otettu siellä hyvin vastaan.

”Berliiniläiset ovat olleet suorastaan yllättyneitä, että osa näyttelijöistä tulee maakuntakaupunkien pienistä kaupunginteattereista. Katsojien mielestä he ovat kansainvälistä tasoa.”

Roihan mielestä onkin paikallaan viedä suomalaista teatteria kotimaan rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Berliinissä katsojilla ei ole samaa sisäistettyä tärkeysjärjestystä kuin Suomessa.

”Kun veimme teatteria Suomen rajojen ulkopuolelle, niin pääkaupunkihierarkia murtui. Se on valtava mahdollisuus.”