Näyttely: Sata vuotta valaisinten muotoilua ja Bauhaus-suunnittelua Lasimuseossa – aikansa ikonit, kotien suosikit ja kiinnostavat 3D-replikat maalaavat ajankuvaa kulutusyhteiskunnan ensivaiheista

Bauhaus-lamppuna tunnettu valaisin, jonka 24-vuotias Wllhelm Wagenfeld suunnitteli vuonna 1924, on yksi modernismin ikoneita. Kuva: Jens Weyers / Suomen Lasimuseo

Reilun sadan vuoden takaisiin vuosikymmeniin osui Saksassa kolme keskeistä teknistä ratkaisua. 1870-luvulla kehitettiin kaasuvalo. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin kehitettiin lämpöä kestävä borrosilikaattilasi ja siitä alettiin valmistaa valaisinten kupuja Jenan lasitehtaalla.

Kaasuhehkulamppujen valmistus alkoi 1903 ja 1920-luvun taitteessa ne korvautuivat sähköhehkulampuilla eli sähköistys oli se kolmas askel.

Teollisen valaisinsuunnittelun keskeinen vaikuttaja oli Wilhelm Wagenfeld (1900–1990), joka kuului Bauhaus-taidekoulun kasvatteihin. Hän suunnitteli 1970-luvulle ulottuneella urallaan yli 150 valaisinta.

Jena sijaitsee reilut sata kilometriä Tshekin läntisimmästä nurkasta pohjoiseen. Bauhaus perustettiin ja se toimi ensin Weimarissa, ja näillä kaupungeilla oli välimatkaa parisenkymmentä kilometriä.

Vaikka vuonna 1919 perustettu Bauhas sittemmin muuttikin paikkaa ensi Dessauhun ja sitten Berliiniin, Wagenfeldin ja Jenassa toimivien yritysten yhteistyö jatkui. Taidekoulun toiminnan lakkautti Hitlerin hallinto vuonna 1933.

Kattovalaisin Juno on vuodelta 1954. Tuolloin Wagenfeld oli jo luopunut tiukan geometrisista linjoista. Kuva: Werkstatt Wagenfeld

Lasimuseon näyttely keskittyy valaisinsuunnittelun alkuvaiheisiin ja Wagenfeldin keskeiseen vaikutukseen.

Näytillä on kuuluisin Wagenfeldin valaisin – "se" kuuluisa Bauhaus-lamppu, jota edelleen pidetään modernin tyylilajin ikonina.

Kaikkia Wagenfeldin valaisimia ei ole säilynyt. Siksi näyttelyn kiinnostavaa antia ovat ovat hänen alkuperäisten mallipiirrostensa perusteella 3D-teknologialla valmistetut "replikat", jotka siis eivät kuitenkaan ole oikeita valaisimia. Ilmavan kauniita ne kuitenkin ovat.

Viisi nykymuotoilijaa ( Jörg Boner, Jakob Gebert, Ineke Hans, Hanna Krüger ja Cecilie Manz) ovat tehneet omia tulkintojaan muutamista Wagenfeld-valaisimista eri vuosikymmeniltä. Näissä leikitään hämmentävällä tavalla sillä, mihin lasi muotoina taipuukaan.

Jenaer Glaswerk Schott & Gen. -yritys valmisti Astax-tuotemerkillä ulkopuolelta hopeapinnoitettuja, sisältä peilipintaisia valaisimia. Ne loivat perustan esimerkiksi ajoneuvojen valaisimien kehitykselle. Kuva: FABIAN_FRINZEL

Viime vuosikymmenten kuulut italialaiset arkkitehdit ja suunnittelijat Giò Ponti, Vico Magistretti ja Gae Aulenti käyttivät jo uusia materiaaleja. Heidän näyttelyyn valituissa modernin puhdaslinjaisissa valaisimissaan voi silti nähdä selvän Wagenfeldin Bauhaus-lampun vaikutuksen.

Lasimuseon ylimmän kerroksen osuutta ei kannatakaan sivuuttaa. Kolmikon töiden lisäksi siellä selviää,kuinka valaisinsuunnittelua vei toisen maailmansodan jälkeen eteenpäin näennnäisen pieni rakenteellinen keksintö. Kun kanta ja valaisinkupu opittiin liittämään yhteen, valaisinten valmistus ja pakkaaminen helpottui ja hinta halventui.

Varsinkin pienempien seinälle ja kattoon kiinnitettävien kohdevalaisimien suunnittelu sai vauhtia. Samaan aikaan teollinen mestarimuotoilija Wagenfeld erkani tiukan geometrisista muodoista. Syntyi valaisimia, joiden voi helposti tunnistaa kuuluvan esimerkiksi kylpyhuoneisiin, kellareihin ja käytäviin.

Jenaer Glaswerk Schott & Gen. -yrityksen värikkäästi kuvioidut kattolamput olivat kotien suosikkeja mutta modernien suunnittelijoiden kuten Wilhelm Wagenfeldin inhokkeja. Kuva: FABIAN_FRINZEL

Mielenkiintoista on, että Otto Schütt -yityksessä kehitettiin borrosilikaattilasi alunperin ennen kaikkea laboratoriolaitteita ajatellen. Keskeisin merkitys sillä kuitenkin on ollut valaisimissa ja myös kodin kuumuutta kestävien astioiden materiaalina.

Sisätilojen valaistuksen jatkoksi syntyivät jo 1920-luvulla ajoneuvojen lamput sekä ulkovalaistusta kuten mainos- ja katuvaloja.

Näyttelystä löytyy myös näistä esimerkkejä samoin kuin tuon ajan mainosmateriaalia, jotka luovat ajankuvaa varsinkin kaupungistumiseen, asumiseen ja kotien kasvavaan kulutukseen liittyvien markkinoiden kehittymisestä ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Modernin puhdaslinjainen muotoilu ei kiinnostanut kaikkia. Jenaer -tuotemerkillä myytiin 1920-luvulla myös värikkäin kukka- ja lintukuvioin koristeltuja valaisinkupuja. Wagenfeld piti värejä "kauhistuttavina". Epäilemättä niitä kuitenkin pidettiin myös viehättävinä, sillä valaisimet olivat suosittuja joka kodin sisustuksen ja tunnelman luojia.

Näyttelyt on toteutettu yhdessä Bremenissä sijaitsevan Wilhelm Wagenfeld -säätiön sekä LWL-Industriemuseum Glashütte Gernheimin kanssa.

Modernin ajan valaisimia – Bauhaus 100 vuotta sekä Wilhelm Wagenfeld – Valaisimet Bauhaus-lampun jälkeen -näyttelyt ovat avoinna 24. huhtikuuta asti tiistaista sunnuntaihin klo 10–17.

Suomen Lasimuseo, Tehtaankatu 23, Riihimäki, suomenlasimuseo.fi