Outi Terentjeff etsi vanhaa taloa, mutta löysi paljon pilalle remontoituja: ”Sitä, mikä kerran menetetään, ei saa tilalle”

Rakennuksen terveys ja sen kunnos­tamisen ekologisuus ovat Outi ­Terentjeffille tärkeintä. Kuva: Suvi Elo

Voi sanoa, että romuhaukka on löytänyt pesän. Turkulainen Outi Terentjeff päätyi katsomaan kyläkoulua Säkylän kaakkoiskulmalla Sydänmaan kylässä alkuvuodesta 2022. Hän oli usean vuoden etsittyään luopunut jo toivosta löytää vanha, hirsirakenteinen talo.

”Etsin mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa olevaa rakennusta, jota ei olisi pilattu kaikenlaisilla remonteilla ja jonka voisi vielä pelastaa”, Terentjeff toteaa. Hän kertoo olleensa mieltynyt kaikenlaiseen vanhaan koko ikänsä.

Verkkopalvelujen lisäksi Terentjeff oli tuskaillut etsintää ääneen esimerkiksi sukututkimuspiirissä ja karjalaistaustaisten tapaamisissa.

Sitä kautta hänet löysi kaksi pariskuntaa, jotka olivat päätyneet ostamaan entiseltä kotiseudultaan kyläkoulun. Opetus loppui vuonna 2006. Sen jälkeen siellä oli ollut joitakin vuokralaisia.

”Torppasin ensin ajatuksen, että ei näin suurta. Ajattelin myös, ettei minulla ole mitään siteitä tänne Säkylään ja että tämä on kauhean kaukana Turusta”, Terentjeff kertaa.

Paikan päällä selvisi, että koulu ei ollut myynnissä, vaan haussa oli luotettava vuokralainen pitämään rakennuksesta huolta. Kun Terentjeff oli asunut koko ikänsä kaupungissa, oli mahdoton tietää, miten selviäisi yksin maalla. Hän päätti kokeilla.

Sydänmaalaiset vuokraavat kyläkoulua jonkin verran tilaisuuksiin. Outi Terentjeff kaavailee myös pop-up-kahvilan pitoa. Toistaiseksi on pidetty näyttelyitä. Kuva: Suvi Elo

Reilun vuoden asuminen on osoittanut, että etäisyys Turkuun ei ole sittenkään pitkä. Läheiset ovat löytäneet usein vieraisille.

Sosiaalisena erakkona Terentjeff saa nauttia täysin siemauksin luonnonrauhasta, tähtitaivaasta ja linnunlaulusta. Toisaalta muuttaja on saanut kyläyhteisöstä apua aina tarvitessaan.

Taloudellisestikin hän on selvinnyt. Koulun lämmitysjärjestelmänä on maalämpö. Koska pumppu tarvitsee sähköä toimiakseen, tilannetta on tasannut pannuhuoneen kattila, jossa palaa myös haketta ja puuta.

”Rahaa ei ole levitellä, mutta ei se teekään ihmistä onnelliseksi”, käsityöyrittäjä tuumii. ”Täällä minä olen onnellinen.”

”Restaurointi on usein aika arkista käsin tekemistä. Onneksi selviän melko askeettisissakin oloissa”, Outi Terentjeff kuvaa. Koulun pannuhuone toimii myös talvisaikaan työtilana. Kuva: Suvi Elo

Restaurointialan yrittäjälle vanhassa koulussa riittää työ- ja varastotilaa, ja töitä ajatellen sijainti on keskeinen. Esimerkiksi kuluneen kesän pääurakat ovat olleet Euran Kiikaisissa ja Säkylän Pyhäjoella sekä yksi lyhyempi Turunmaan saaristossa. Rinnalla on kunnostettu paljon vanhoja ristikkoikkunoita.

Restaurointityöt alkoivat nelisen vuotta sitten, kun Terentjeff ja kurssikaveri Johanna Viljanen opiskelivat Turun ammattiopistossa ja työskentelivät jo oikeissa työkohteissa entisöimässä sisäpintoja.

Naiset perustivat Osuuskunta Juurevan, joka tekee kaikenlaisia pintaentisöintejä: ulko- ja sisämaalauksia, ikkunoiden, sisäovien ja huonekalujen kunnostamista, pinkopahvituksia, koristemaalauksia, kipsivaluja, tapetointia ja lumppupaperointia.

Käsityöläiselle syys- ja lokakuut ovat ulkotöiden kannalta loppukesää, minkä jälkeen kevääseen asti työskennellään sisätiloissa.

”Toki työn ja toimeentulon rytmittämisessä on haasteensa. Koen silti, että on suuri lahja, kun saan nykyisin tehdä työkseni sitä, mistä nautin.”

Ennen ja jälkeen. Jos entisöijä ei kykenisi enää hyödyntämään kehyksiä, vanha ikkunalasi on joka tapauksessa arvokasta. Kuva: Suvi Elo

Vaikka restaurointiin liitetään jonkinlaista glamouriakin, työ on aika raadollista. Rakennukset ja interiöörit voivat kuitenkin olla itsessään antoisia ympäristöjä niitä entisöiville.

Ammattilainen kaipaa laajempaa heräämistä vanhojen rakennusten ja esineiden käyttöarvon säilyttämiseen. Puheen lisäksi tarvitaan tekoja.

”Moni haluaa pelastaa vanhan talon, mutta samaan aikaan halutaan kaikki modernit ratkaisut. Sitten päädytään kunnostamaan liian rajulla kädellä”, Terentjeff sanoo.

”Tietysti vanhankin saa ekologisin ratkaisuin nyky­standardeja vastaavaksi. Silti pitää muistaa, että vanha on aina vanha. Sitä, mikä kerran menetetään, ei saa tilalle.”

Pellavaöljymaalit sävytetään perinteisillä pigmenteillä. Kuva: Suvi Elo

Viime vuosikymmenien aikana monia hirsirakennuksia on remontoitu. Se on luonnollista, mutta käytetyt ratkaisut ovat monesti olleet vääriä.

Kansakunnan muistiin piirtyneen mainoslauseen mukaan eräs ulkomaali kestää isältä pojalle. ”Akrylaattimaali toki on helppoa käyttää ja se kuivuu nopeasti. Puulle ja pidemmän päälle talon rakenteellekaan se ei ole hyväksi”, Outi Terentjeff sanoo.

Juurevan töissä ei ”muovimaaleja” käytetä.

”On väärin puhua pellavaöljymaalin vaikeudesta. Kun sen makuun on päässyt, siitä ei päinvastoin halua vaihtaa pois.”

Pellavaöljypohjan ansiosta maali ei kuivu vaan kovettuu seinään. Näin se muodostaa kauniin, kestävän pinnan, joka hoitaa puuta, ikääntyy kauniisti ja jota on helppo myöhemmin huoltomaalata.

Pellavaöljymaali lähtee tuoreeltaan saippuapesussa. Pensseleitä voi säilyttää öljyssä, eikä höyrystyvien tärpättien kanssa tarvitse pelata.

Muitakin luonnontuotteita on käytössä, sillä vanhat konstit ovat paitsi toimivia myös ekologisia. Terentjeff ja Viljanen keittävät esimerkiksi punamultaa, ja tapetointeihin valmistetaan vehnäjauholiisteriä.

1930-luvulla rakennettu koulu on pitkälti 60-luvun asussaan. Rakennuksessa on kaksi isoa luokkaa, keittiö sekä kaksi opettajan asuntoa. Kuva: Suvi Elo

Restauroijana Terentjeff toivoisi ihmisten huomaavan sellaistenkin esineiden arvon, joille heillä itsellään ei ole käyttöä.

”Olen romuhaukka, ja olen äärestä kiitollinen, kun ihmiset tarjoavat minulle tavaraa”, Terentjeff tunnustaa.

Keräily on vain toinen puoli totuutta. Hän on myös toiminut toistakymmentä vuotta ammattijärjestäjänä neuvoen, kuinka vähentää kodista itselle turhaa tavaraa. Niinpä hän myös mielellään antaa tavaroita, jotka sopivat jollekulle toiselle.

Hän näkee varsinkin nuorten suosiman ”retroilun” monin tavoin kannatettavana toimintamallina. ”Kun jo nuoresta oppisi luottamaan siihen, mistä itse pitää. Se on parasta sisustussuunnittelua.”

Nuoria hän kannustaa myös restaurointialalle, jonne moni löytää vasta keski-iässä ammatinvaihtajana.

Pulpetti, jonka Outi äskettäin sai, odottaa entisöintiä. Häneltä löytyy muutakin ”juhannuskokosta pelastettua”. Toive olisi kunnostaa niitä, jos luppoaikaa ilmaantuu. Kuva: Suvi Elo

Ennen muuttoa Säkylään Outi Terentjeff ajatteli, ettei hänellä ole seudulle mitään yhteyksiä. Sekin ajatus on osoittautunut osin vääräksi.

Säkylään asettui sotien jälkeen paljon evakkoperheitä Räisälästä. Sydänmaa on lähellä Loimaan rajaa. Naapurikunnasta sekä Kyröstä ja Pöytyältä löytyy ihmisiä, joilla on käsityöyrittäjän tavoin kurkijokelaista taustaa.

”Minut on otettu täällä tosi hyvin vastaan”, hän kiittää.

Haastattelupäivän aamuna hän on saanut iloisen yllätyksen. Koululla asui kaksi opettajaa perheineen. Heistä toisen tytär, joka ei asu enää Säkylässä, piipahti vierailulle varta vasten.

”Olen häneltä kuullut tarinoita koulusta. Toivon, että myös hänen vielä elossa olevan äitinsä kanssa voimme vielä keskustella kouluun liittyvistä muistoista.”

Rakennukset ovat niissä eläneiden ja toimineiden ihmisten kautta osa kulttuurihistoriaa, joka kertoo samalla laajemmin myös kansakunnan vaiheista.

Outi Terentjeff ottaa mielellään vastaan tarinoita Sydänmaan koulua aiemmin käyneiltä. Instagram: kylillakorvessajasydanmailla tai outi.terentjeff@hotmail.com