Lemmenjoen viimeiset kullankaivajat
Raimo Kanamäki löysi uransa kolmanneksi suurimman kultahipun, Jeren, tämän kesän juhannussunnuntaina ja aikoo myydä hipun eniten tarjoavalle. Hän uskoo suurista hipuista, isomuksista, tulee keräilyharvinaisuuksia. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoInari (MT)
Kämmenkuoppaan sopiva kultahippu tuntuu painavalta. Juhannussunnuntaina Miessijoen Hepo-ojan kaivauksilta löytynyt isomus painaa 97,4 grammaa. Se on suuruusjärjestyksessä 20. Lapin kultamailta löydetyistä hipuista.
Raimo Kanamäki, 69, on kaivanut kultaa Lemmenjoella 33 vuotta. Ison hipun löytäminen on aina ainutlaatuinen hetki.
”Ei ole kahta samanlaista”, Kanamäki toteaa.
Yli 10 gramman painoisia hippuja kutsutaan isomuksiksi. Niille annetaan myös nimi. Kesän toistaiseksi suurin ja Kanamäen uran kolmanneksi suurin hippu sai nimekseen Jere, Kanamäen kaivauksilla vierailleen tuttavan lapsen mukaan.
Kanamäki aikoo myydä Jeren eniten tarjoavalle. Todennäköisesti se päätyy keräilijän kokoelmaan. Kanamäki uskoo, että Lapin isomuksista tulee vielä keräilyharvinaisuuksia.
Ammattimainen kullankaivu päättyy Lemmenjoella 2020, kun kaivospiirit lakkautetaan. Se lopettaa koneellisen kullankaivun. Lapiolla kaivu on harrastelijamaista, ja suurien hippujen löytyminen on entistä epätodennäköisempää.
Kanamäen lisäksi Lemmenjoella kultaa kaivaa ammattimaisesti 12 miestä tai pariskuntaa.
Kanamäki puolisoineen sekä Miessijoen Puskuojalla kaivavat Kari ja Sirkka Merenluoto ovat pettyneitä ja vihaisia Metsähallitukselle.
Koneellinen kullankaivu loppuu Lemmenjoen kansallispuistossa siitä huolimatta, että kaivajien oikeudet luvattiin säilyttää, kun puistoa laajennettiin kultamaille vuonna 1971.
”Luonnonsuojeluväen lupaukset eivät koskaan pidä”, Kari Merenluoto toteaa.
Kanamäen työtä on vaikeuttanut myös se, että Metsähallitus eväsi häneltä maksuttoman maastoliikenneluvan kaivospiirilleen. Metsähallituksen mielestä Kanamäki ei ole inarilainen, vaikka tämä on vuodesta 1988 lähtien maksanut veronsa Inariin.
Kela, kunta ja verottaja ovat hyväksyneet Kanamäen asuinpaikaksi Inarin. Nyt Kanamäki ja Metsähallitus käyvät kuntalaisuudesta oikeutta. Valtion metsäalueita hoitavasta viranomaisesta Kanamäellä ei ole mitään hyvää sanottavaa.
”Koko Metsähallituksen voisi lakkauttaa. Se tuhlaa veronmaksajien rahoja.”
Vanha kaivoslaki oli vahva. Vuoden 2011 lakimuutos oli suojeluväen erävoitto.
”Uusi kaivoslaki on hirveän byrokraattinen ja mahdollistaa monenlaisen kiusanteon”, Lapin kullankaivajain liiton edusvalvontapäällikkö, geologi Antti Peronius sanoo.
Uusi laki toi saamelaiskäräjille valitusoikeuden, jota se on käyttänyt ahkerasti.
Peroniuksen mukaan käräjät on valittanut lähes kaikista koneellisen kullankaivun huuhdonta- ja ympäristöluvista.
Valitusten takia toinen luvista on saattanut vanhentua, jolloin kaivajilta on voinut jäädä kokonainen kaivukesä väliin.
Lapin kullankaivajain liitto aikoo vielä punnertaa kaivoslain uuteen käsittelyyn eduskunnassa. ”Kaikki on mahdollista. Se on tahdosta kiinni”, Kanamäki painottaa.
Peronius muistuttaa, että kullankaivu on yksi harvoista elinkeinoista Lapissa, joka ei saa yhteiskunnalta minkäänlaista tukea.
Kullankaivajat ovat lunastaneet kaivospiirin maat itselleen, maksaneet joka hehtaarista ja investoineet jopa satojatuhansia euroja kaivinkoneisiin, vesipumppuihin ja aggregaatteihin.
Kanamäki kaivaa vuodessa 5 000–6 000 kuutiota maata.
Konekaivaukset näyttävät maallikon silmään hurjilta. Kullankaivajat on kuitenkin velvoitettu huolehtimaan, ettei kaivu vahingoita ympäristöä ja vesistöä.
Peroniuksen mukaan konekaivukielto Lemmenjoella tehtiin ilman tieteellistä näyttöä kaivun haitoista.
Lapin elykeskuksen kesällä 2011 tekemän selvityksen mukaan konekaivun kuormitus näkyy välittömästi kullankaivualueiden alapuolella. Metalli-, kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet ovat moninkertaisia luonnontilaiseen verrattuna ja vesi sameampaa.
Veden laatu oli kuitenkin kohentunut edellisvuosista ja Lemmenjoen pääuomassa vesi on säilynyt kirkkaana.
Konekaivun huuhdontaprosessissa kierrätetään samaa vettä. Ylimääräistä vettä ei juoksuteta suoraan puroon, vaan se pumpataan metsään ja imeytetään maahan. Kun alue on kaivettu, se maisemoidaan. Kaivajat ovat maksaneet jopa kymmenientuhansien eurojen vakuudet maisemointityöstä. Puskuojalla 15 vuoden takaisen kaivun jälkiä ei juuri näy.
Kaivajakaverukset Raimo Kanamäki ja Kari Merenluoto istuvat ilta-auringossa Merenluotojen erämaakämpän kuistilla.
Heitä harmittaa, että kaivoslaki uhkaa lopettaa koko kullankaivukulttuurin.
”Kullankaivua voisi haukkumisen sijaan kehittää”, Merenluoto huokaisee.
Hän ja Kanamäki ovat ”kultamaiden elinkautisia”. He aikovat kaivaa vuoteen 2020 asti. Työntekoa ei motivoi pelkästään Lapin kullan viehätys vaan myös taustalla painava velka.
”Löytämisen ilo kyllä säväyttää”, Kanamäki kiteyttää.
Suvi Niemi
MT yritti tavoittaa Lemmenjoen puistonjohtajaa Metsähallituksesta sekä kullanhuuhdonnasta vastaavaa virkamiestä
Tukesista, mutta molemmat olivat lomalla.
Lisää aiheesta sivulla 18
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
