Edu Kettuselle yksinäisyys on kielteisyyden sijaan voimavara: ”Ihminen on tärkein – se on ihan yliarvostettua, mitä joku saavuttaa elämässä"

57-vuotias Edu Kettunen viihtyy meren rannalla. Hän on asunut vaimonsa Liisan kanssa 15 vuotta eräässä Suomen kauneimmista kolkista, Kemiönsaaressa. Kuva: Vesa Laitinen

Edu Kettunen antaa aina autoilleen lempinimen. Nykyinen asuntoauto tottelee nimeä Fabian, sveitsiläisen maantiepyöräilijän mukaan. Kuva: Vesa Laitinen

Laulaja Edu Kettusen haastattelun tekemisessä on tavallista enemmän mutkia matkassa. Ensin Kettusen asuntoauto hajoaa, eikä hän pääse sovittuna aikana Helsinkiin.

Toisella kerralla olemme sekoittaneet tapaamispaikan, ja laulaja on Lauttasaaressa ja Maaseudun Tulevaisuuden miehet Rastilan Kartanossa. Onneksi Kettunen ei hermostu. Hän kuittaa, että "tämä on vain elämää".

Kolmas kerta sanoo toden. Edu Kettunen parkkeeraa asuntoautonsa meren rantaan Blue Peter -ravintolan eteen Helsingin Lauttasaaressa.

Muusikko taittaa myös keikkamatkansa asuntoautolla, koska sillä on kätevä liikkua, eikä hän viihdy muiden kyydissä.

"En tekisi puoliakaan keikoista, jos minulla ei olisi asuntoautoa."

Autot ja koneet ovat keskeinen teema Kettusen lauluissa. Esimerkeiksi voi ottaa vaikka kappaleet Automies, Taivaansininen BMW, Kone älä hyydy ja Perseenlämmitin.

Kettunen myöntää, että hän on sielultaan automies. Syvällä maaseudulla, Kemiönsaaressa asuvalle lauluntekijälle auto on elintärkeä liikkumisväline.

"Lauluteksteissäni autot ovat enemmän puite, joka mahdollistaa muista asioista puhumisen. Kyseessä on symboli ja metafora. Ihmiset pitää sijoittaa lauluissa johonkin, ja tie on hyvä paikka monista asioista puhumiseen."

Kettunen pitää eniten bulkkikansan klassikoista eli 1960- ja 1970-luvun perusautoista.

"Mä keräsin yhteen aikaan Taunuksia, kunnes vaimo sanoi, että nyt et kerää enää Taunuksia."

Kettunen antaa aina autoilleen lempinimen. Nykyinen asuntoauto on Fabian. Nimi juontaa juurensa sveitsiläisestä maantiepyöräilijästä Fabian Cancellarasta.

"Olen seonnut vaimoni kanssa maantiepyöräilyyn. Emme itse pyöräile, mutta seuraamme lajia."

Edu Kettunen tekee parhaillaan kotistudiossaan uutta levyä, jonka on tarkoitus ilmestyä syyskuussa. Uudet laulut ovat musiikillisesti varsin vaikeaselkosia, ja ihmissuhteet painottuvat teemoissa.

"Pyrin siihen, että biisien kerronta ei olisi liian yksiselitteistä. Rivien välissä on tarpeeksi asiaa, jotta kuulija pystyy halutessaan sijoittamaan jutun omaan elämäänsä."

Kettunen tekee nykyään noin 70 keikkaa vuodessa. Hän esiintyy mieluiten pienissä konserttisaleissa ja musiikkiklubeissa.

Kettunen nousi suuren yleisön tietoisuuteen 1980-luvulla Broadcast-yhtyeen laulusolistina. Broadcastin hajottua hän jatkoi laulujen tekemistä, mutta keikkailemiseen tuli 20 vuoden tauko.

Kettunen inhosi esiintymiseen liittyvää turhaa hypeä. Broadcastin aikana hänelle tuli lavalla olo, että ihmiset tulivat katsomaan yhtyettä eivätkä kuuntelemaan sen musiikkia.

"Siinä oli nuoriso-orkesterin hölmöä meininkiä. Keikoilla piti suoraan sanoen pelätä, tuleeko turpaan. Minulle jäi keikkojen tekemisestä sellainen fiilis, että se on ihan perseestä."

Taloudelliset syyt pakottivat Kettusen takaisin lavoille kymmenisen vuotta sitten. Pian hän huomasi nauttivansa keikkailusta.

”Vasta comebackin jälkeen tajusin, että musiikillani on kuulijoita. Keikoillani käy uskollinen ja asiaan perehtynyt kuulijakunta, joista suurin osa on suunnilleen ikäistäni väkeä."

Edu Kettunen tunnetaan 1980-luvun megahitistään Lentäjän poika, joka on päässyt peruskoulujen laulukirjoihin asti.

”Mahtavaa, että minulla on yksi biisi, josta on tullut niinkin iso hitti. En ole soittanut sitä muutamaan vuoteen keikoilla. Lentäjän poika ei ole kuitenkaan riippa minulle, ja esitän sen kyllä pyynnöstä.”

Taidehistorian yliopistoluennolla esitettiin tulkinta, että Lentäjän poika olisi saanut innoituksensa Kreikan mytologiasta Ikaroksen tarinasta.

Ikaros lensi isänsä varoituksista huolimatta liian lähellä aurinkoa ja sai surmansa, kun itse tehtyjen siipien vaha suli.

”Voi sen laulun niinkin tulkita. Tässä viitataan varmaan tekstin kohtaan: 'Jetin siivillä kuohui auringon kulta, kun se irtosi otteesta maan.' Todellisuudessa otin sen suoraan Valiojoukko-elokuvasta.”

Kettunen sai innoituksensa lauluun Philip Kaufmanin ohjaamasta amerikkalaiselokuvasta Valiojoukko. Elokuva kertoi Yhdysvaltain armeijan koelentäjistä, joista osa valikoitui astronauteiksi avaruusohjelmaan.

”Näin Valiojoukon elokuvissa Helsingissä. Sekosin siitä totaalisesti ja juoksin heti kotiin tekemään biisiä. Lisäksi faija on lentokapteeni eli olen oikeasti lentäjän poika.”

Tikkurilassa syntynyt Edu Kettunen lauloi aikanaan: ”Vantaalla onni on pari olutta ja pitsa, ja Kehä III:sen pyörteinen kulku."

Enää Kettunen ei tunne vantaalaisten ja stadilaisten unelmia, sillä hän on asunut viimeiset 26 vuotta Varsinais-Suomen maaseudulla.

”Joskus olen sanonut pömpöösisti, että en pystyisi asumaan enää Helsingissä. Totta kai kaikkeen tottuu, mutta en viihdy kaupungissa.”

Kettunen asuu vaimonsa kanssa Kemiönsaaressa, joka on alle 7 000 asukkaan suomenruotsalainen saaristokunta. Hänelle maaseudulla asumisessa parasta on oma tila.

”Kun kävelen ulos kotini ovesta, olen omalla pihallani enkä jonkun muun pihalla. Autoilu on maalla paljon helpompaa, kun ei tarvitse etsiä parkkipaikkoja.”

Kettunen kuvaa lauluissaan useimmiten vähän syrjempänä asuvien suomalaisten miesten maailmaa.

”Maaseutu on minun maisemani, ja siitä on iisimpi puhua kuin kaupungista. Se ei ole silti kovin olennaista, onko ihminen maakuntien vai kaupunkien mies. Sisältä löytyy yleensä aika sama gubbe.”

Kettusen teksteissä on paljon uskonnollisia teemoja, kuten lauluissa Jumalan näköinen mies ja Matkalla tapaamaan Dalai Lamaa. Hänen mukaansa jumalat ja uskonnot ovat otollinen maaperä lauluihin.

”En ole itse millään lailla hengellinen, vaan suorastaan raadollisen maallinen ihminen. Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, että ihmiset uskovat. Uskontoon kiteytyy todella paljon ihmisyyttä.”

Kettusen lauluissa yksinäisyyttä ei ole kuvattu negatiivisesti, vaan se on enemmänkin voimavara. Kettunen on viihtynyt pienestä pitäen parhaiten omissa oloissaan.

”Se on hauskinta, kun saan puuhastella yksin omia juttujani. Musiikkialalla olen aina halunnut tehdä enemmän tuotantoduuneja ja toimia kulisseissa.”

Häntä onkin hankala kuvitella Vain elämää -tyyliseen televisio-ohjelmaan tilittämään julkisesti tunteistaan.

”Onneksi ei ole kysytty, jotta ei tarvitse kieltäytyä. Hömppäjutut eivät kiinnosta minua. Se on ihan ok, jos julkisuudessa puhutaan duunistani.”

Musiikinteon lisäksi hän nautti myös suuresti piirtämisestä ja kaikenlaisesta nikkaroinnista kotinsa verstaassa.

Laulaja toivoo, että hänen kappaleistaan välittyisi kuulijoille lämpö ja inhimillisyys.

”Ihminen on tärkein. Se on ihan yliarvostettua, mitä joku saavuttaa elämässä. Joskus keikalle lähtiessä käy kateeksi, kun landella näkee ihmisiä, jotka asuvat keskellä metsää ja touhuavat vain omia juttujaan.”

Oletko tyytyväinen elämääsi?

”Mä olen tyytyväinen, mutta en onnellinen. En usko, että kukaan on onnellinen. Oikean onnenhetken kokee ehkä kahdesti vuodessa. Tunne kestää 15 minuuttia ja sitten se on ohi.”