Työttömien kokemukset virastoissa juoksemisesta jalostuvat näytelmäksi Kokkolassa

Virkailija (Piia Virrankoski) kuulee, mitä vaikeuksia tukien viivästyminen on aiheuttanut asiakasperheelle. Taustalla byrokratiapainajainen (Jani Typpö), isää esittää Santeri Kalliokoski ja äitiä Katja Saukkoriipi. Kuva: Päivi Karjalainen

On tavallinen arkiaamu. Kokkolan kaupunginteatterin pienen näyttämön tiimoilla on vipinää – keskustellaan vuorosanoista, mietitään ajoituksia, suunnitellaan esityksen asuja. Tunnelma on vireä ja positiivisesti latautunut: kohta ryhdytään käymään läpi ryhmän valmistamaa esitystä Henkilö TL1.

Ryhmän jäsenet ovat osallistumassa kuntouttavaan työtoimintaan.

Byrokratiasta ja ihmisistä byrokra­tian rattaissa kertovaa esitystä on valmisteltu muutaman kuukauden ajan impro­visaatiomenetelmällä. Ei ole käsikirjoitusta eikä roolivihkoja. Sen sijaan näyttelijät vievät esitystä eteenpäin muistin ja tilanteiden ehdoilla. Toki he ovat keksineet vuorosanat, harjoitelleet, hyväksyneet ja hylänneet niitä.

Ryhmää vetää teatterikuraattori Esko Tynkkynen. Syyspuolella on keskitytty itseilmaisuun ja sosiaalisiin taitoihin ja tehty draamaharjoituksia.

Esityksen lähtökohtana ovat ryhmäläisten kokemukset työttömyydestä ja virastoissa asioimisesta. Vaikka kyse on usein kipeistäkin kokemuksista, ryhmässä toivottiin, ettei esityksestä tulisi mustavalkoista ja ilkeää.

"Ei haluttu vain rääkyä maailman pahuutta", Tynkkynen toteaa.

Lähestymistavassa on huumoria, ja mukana on myös myötätunto. Niinpä kovaksikeitetty byrokraatti ylistää byrokratiaa tasa-arvon takaajaksi ja tekee kaikkensa korjatakseen haitat, joita hänen virheensä asiakkaalle aiheutti.

Etsimättä tulevat mieleen Kelan viime aikojen epäonnistumiset. Sekin ymmärretään, että yksittäinen virkailija on nääntymässä työtaakan alle ja että ylityöllistetyllä virkailijalla voi olla kotonakin rankkaa.

Ensikertalaisten työstämästä esityksestä vaikuttaa harjoitusten perusteella tulevan mainio. Siinä on tiivistetysti tosiasioita, osuviin vuorosanoihin kiteytettyinä. Toukokuun 22. päivänä on ensi-ilta, johon on kutsuttu muun muassa Kelan ja työvoimatoimiston väkeä. Maksuton esitys on avoin muillekin.

"Heillä on halua vaikuttaa. He ovat valppaita ja virkeitä. He ovat harrastajia siinä missä muutkin", Tynkkynen kuvaa ryhmäläisiään.

"Olen iloinen, että heillä on nyt muutakin yhteistä kuin teatterin tekeminen. Tyypit esimerkiksi kutsuivat ryhmäläisiä synttäreilleen. On syntynyt ystävyyksiä ja sosiaalisia suhteita – näille minulta sisäinen tuuletus!"

Näille miehille ja naisille teatterin tekeminen tuntuu sopivan ja antavan jotain. Vain yksi on jättäytynyt pois äskettäin henkilökohtaisista syistä.

"Ei teatteri sovi kaikille, eikä tarvitsekaan", Tynkkynen toteaa.

"Teatterilaiset" kokoontuvat kahdesti viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Alkuviikosta keskitytään itse näytelmään, loppuviikosta mietitään musiikkia, puvustusta ja muuta rekvisiittaa.

Ryhmäläiset ovat Tynkkysen sanoin "ottaneet vahvan omistajuuden" esitykseen.

"Itse olen antanut heille työkaluja, joilla he voivat tehdä mitä haluavat. Pojat ovat omalla ajallaan tehneet juttuja esitykseen, muun muassa musiikkia kohtauksiin."

Henkilö TL1 esitykset Kokkolan kaupunginteatterissa 22.–24.5. klo 18.30.