”Haluan metsän taikaa veteen”: Kun harvinainen sairaus teki Ulla Huttusesta vuodepotilaan, upeiden vedenalaisten maailmojen luominen antoi voimaa

Kun Ulla Huttunen aloitti akvaskeippauksen, kaikki tarvikkeet piti tilata Saksasta. Nykyisin lajista kiinnostuneille löytyy jo kotimaisistakin verkkokaupasta valmiita paketteja laadukkaine valoineen. Kuva: Rami Marjamäki

Joskus elämä vie sängynpohjalle saakka. Kun maailma jakelee synkimpiä korttejaan, veden parantava voima voi iskeä kuin hyökyaalto.

Sen tietää varsin hyvin tamperelainen Ulla Huttunen. Hän on akvaskeippauksen (eng. aquascaping) eli akvaarioiden maisemoinnin pioneereja Suomessa.

Huttunen on saanut töilleen sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia seuraajia, vaikka suosio joskus vaivaannuttavalta tuntuukin.

Akvaarioista puhuminen voi tehdä äkkiseltään nostalgiseksi. Mieleen nousee vanha ketjuravintola, jossa verkalleen huojuvat kultakalat mulkoilevat syöjiä sormenjäljillä kuorrutetun lasin läpi.

Akvaarioharrastuksen kulta-aika ei kuitenkaan ole ohi. Se on vain muuttanut muotoaan.

Hiilidioksidipullo regulaattoreineen (oikealla) ja Oase Biomaster thermo 850 -ulkosuodatin. Ulkosuodattimissa on paljon massaa, johon biologisessa suodatuksessa käytettävät bakteerit tarttuvat hyvin. Kuva: Rami Marjamäki

Huttunen törmäsi akvaskeippaukseen opiskeluaikoina netissä surffaillessaan.

Koreat akvaariot näyttivät niin hienoilta, että hän ajatteli vuosien ajan lajin olevan vain varakkaiden harrastus. Tietoa oli suomeksi niukalti.

Oikeaan hetkeen tarvittiin lopulta henkilökohtaista epäonnea.

Huttunen sairastui harvinaiseen migreeniin. Sairaus teki hänestä käytännössä vuodepotilaan.

Tuolloinen kumppani osti Huttuselle syntymäpäiväksi pienen nanoaltaan, jotta hänellä olisi kotona tekemistä pitkän sairaslomansa aikana.

Hän ei voinut juuri poistua kotoaan, sillä kohtaus saattoi iskeä milloin tahansa.

Akvaskeippaus vei kuitenkin ajatuksia pois kivusta. Huttunen on elämässään sukeltanut niin Intian valtameressä kuin suomalaisissa järvissäkin. ”Vesi on ollut mun elementtini pienestä pitäen.”

Myös toinen intohimo istui harrastukseen hyvin. Huttunen on viettänyt elämässään pitkiä aikoja metsässä kuvaten yksityiskohtia kuten sitä, miten auringon valo taittuu sammaleeseen.

Kiinnostus fantasiamaailmoihin ja suomalaiseen mytologiaan on tuonut lajiin oman lisänsä. ”Haluan metsän taikaa veteen. Tekemisissäni on aina mukana vähän keijupölyä.”

Lahjaksi saatu pieni allas oli hieno, joskin epäkäytännöllinen. 25-litraisen altaan huolto oli haastavaa, mutta hän sai silti aseteltua siihen 30 eri kasvilajia sekä ryhmän sukarapuja.

Seuraavat puoli vuotta hän etsi aktiivisesti tietoa netistä suunnitellen suurempaa allasta.

Hän löysi viimein tarkoitukseen sopivan, käytetyn 140-litraisen altaan, johon Huttunen rakensi ensimmäisen aquaskeippaus-asetelmansa. Vehreyttä toi näyttävä sammalseinä.

Pistia (P. stratiotes) on juuri luokiteltu haitaliseksi vieraslajiksi EU:n alueella. ”Itsellänikin on edessä tämän kasvin hävittäminen akvaariostani.” Kuva: Rami Marjamäki

Huttunen on huomannut tyylinsä muuttuvan pelkistetympään suuntaan. ”Ei ole tarvetta rönsyillä.”

Luottokasveja altaisiin ovat hänellä esimerkiksi kääpiökieli (glossostigma elatinoides) ja hattuputki (hydrocotyle verticillata).

Eläimistä on akvaskeippingissä paitsi silmäniloa, myös hyötyä. Altaisiin valitaan usein levää ja kuollutta kasvimassaa syöviä ja siten ylläpitotyötä vähentäviä lajeja, kuten leväsukarapuja.

Leväsukarapujen hyödyt havaitsi lajin kehittäjä Takashi Amano ja ravut kulkevatkin nykyään myös nimellä amanoshrimp.

Kalalajeista akvaskeippauksessa suositaan usein parvikaloja.

Parvi pieniä kaloja tuo altaaseen tilan tuntua ja liikettä, Huttunen kuvailee.

Kovan veden kalat, kuten malawijärven kirjoahvenet, eivät akvaskeippaukseen sovi.

Maisemoinnissa hyödylliset laavakivet Huttunen hankkii kaupasta, mutta paljon materiaaleja löytyy suomalaisesta metsästä. Hän on hankkinut Metsähallituksen luvan maahan pudonneiden materiaalien poimimiseen. Esimerkiksi mäntyjen kannot ja kepit ovat päätyneet osaksi asetelmia.

Mustaneontetroja ja ruusutetroja. Kalojen määrä on tankeissa yleensä alimitoitettu, Ulla Huttunen kertoo. ”Vähemmän on enemmän.” Kuva: Rami Marjamäki

60-litrainen allas sopii hyvin aloittelijan tarpeisiin. ”Ei tarvitse tihrustaa pinsettien kanssa”, Huttunen pohtii. Akvaario voi olla vanhakin, mutta valo ja ulkosuodatin kannattaa hankkia uutena, hän suosittelee.

Sitoutumista harrastus kuitenkin vaatii: Jos vettä ei vaihda ajallaan, levät voivat vallata tankin nopeastikin.

Altaissa suositaan ulkosuodattimia perinteisissä akvaarioissa käytettävien sisäsuodattimien sijaan. Ulkosuodatin ei vie tilaa akvaarion sisältä, jolloin tilaa maisemointiinkin on enemmän.

Suomalainen hanavesi on harrastusta ajatellen varsin sopivaa. Toisin on esimerkiksi Saksassa. Maan kova ja emäksinen hanavesi on ensin käsiteltävä käänteisosmoosilaitteella.

Vettä täytyy muistaa vaihtaa säännöllisesti, jotta leväkasvustot eivät valtaa allasta. Kuva: Rami Marjamäki

Akvaskeippaus kannusti lopulta kokonaan uuden alan pariin. Huttunen on jäänyt opintovapaalle työstään varhaiskasvatuksen opettajana ja siirtynyt opiskelemaan puutarha-alaa.

Myös nykyinen, saksalainen kumppani löytyi harrastuksen kautta. Hänen kanssaan Huttunen on saanut uutta inspiraatiota ja oppinut aiempaa hiotumpia tekniikoita. ”Hän on tee-se-itse-tyyppi, rakentaa mitä vain mistä vain.”

Jos laji kiinnostaa, Huttunen kannustaa rohkeasti toteuttamaan juuri omaa silmää miellyttäviä asioita.

”Kannattaa unohtaa se, ettei välttämättä osaa. Motivaatio pysyä harrastuksen parissa on suurempi, kun tekee juuri sellaista, mitä haluaa.”

Kaikki akvaariokasvit tulevat Huttuselle Hollannista suoraan Aauafloran kasvihuoneilta. Akvaarion valot hänelle sponsoroi Twinstar ja vedenparannusaineet sekä bakteerivalmisteet Microbe-Lift Arka-Aquatics. Kuva: Rami Marjamäki