Sähkömiehestä tuli eläintenhoitaja
Lapsuuteen Evolla liittyy Timo Paasikunnaksella paljon hyviä muistoja. Sisiliskot ja vaskitsat betonirenkaissa tutkittavina. Harmi-hirvi, joka söi äidin kukkapenkin. Yöllä isän kanssa katsomassa teerien soidinmenoja, eväänä Fazerin Sinistä.
Isä oli tutkimusmestarina Evon riistantutkimuslaitoksella, joten luonto tuli pojalle tutuksi.
Paasikunnas kertoo olleensa aina kiinnostunut pienistä eläimistä. Kun isä ja muut tutkijat preparoivat hirven kalloa, hän puuhaili hiiren pään kanssa.
”Muistan, kuinka poistin aivot pipetillä ja valkaisin kallon vetyperoksidilla.”
Kuusivuotiaana preparoitu hiiren kallo on edelleen tallessa.
Isä menehtyi pojan ollessa kymmenvuotias. Paasikunnas päätyi kouluttautumaan enonsa jalanjäljissä sähkömieheksi. Samalla hän alkoi harrastaa matelijoita.
Harrastuksesta tuli työ, kun Paasikunnas meni 16 vuotta sitten Korkeasaareen työharjoitteluun ja jäi sille tielle.
Oppinsa hän on hakenut kirjoista ja ulkomaisilta kollegoilta.
”Myrkkykäärmeiden käsittelyyn olen saanut koulutuksen Moskovan eläintarhassa ja Venäjän tiedeakatemian laboratorioissa.”
Sähkömiehen ammatista on ollut yllättävän paljon apua eläintarhassa. Paasikunnas on tehnyt valosuunnitelmia eri matelijataloihin maailmalla.
Nyt hän asuu Loviisassa vanhan juustolan yläkerrassa koirien, kissojen ja pienempien eläinten kanssa.
Orkideat, vuoristosammakot ja myrkkykäärmeet viihtyvät pihapiirin vanhan meijerin viileydessä.
Emilia Lavonen
Timo Paasikunnas
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
