Björn Wahlroos. Sateentekijät. Eräänlaiset päiväkirjat 1992-2001. Otava. 413 s. Kuva: Jaana Kankaanpää
Wahlroos käy muistelmissaan läpi sukuyhtiöiden 1990-luvun etsikkoaikaa ja nykytilaa – varakkaita perheitä yhdistää kolme asiaa
Yksittäisillä päätöksillä on suuri merkitys perheyhtiöiden kohtalolle. Wahlroosin muistelmien toinen osa on sopivan keveää luettavaa.
Kauppatieteiden tohtori, UPM:n, Nordean ja Sammon hallitusten puheenjohtajana toiminut Björn Wahlroos käy muistelmiensa toisessa osassa läpi hektisimpiä työvuosiaan. Kuva: Jaana Kankaanpää27.10.202323:00
Björn Wahlroosin muistelmien toinen osa tulee hotkaistua nopeasti.
Kirja alkaa vuodesta 1992, kun Wahlroos perusti investointipankki Mandatumin. Kirjan pohjana ovat Wahlroosin päiväkirjamerkinnät sekä omat ja sihteerien kalenterit.
1990-luvun talousvaikuttajien vaikuttimet, virheet ja valtapeli on paketoitu yleistajuiseksi kirjaksi, jossa Wahlroos kommentoi asioita reippaasti omasta näkökulmastaan.
Yli 400 sivun taloushistoriapaketin lukukokemus on yllättävän keveä. Lukemista siivittävät etenkin ihmisten luonnehdinnat.
Suomen Yhdyspankin toimitusjohtaja Vesa Vainiota Wahlroos kuvaa näin: ”Hänen pääkytkentätaulustaan löytyi oikeastaan vain kaksi asetusta: hän osasi näytellä mielistelevää yhdysupseeria tai preussilaista kersanttia, mutta niiden välimaasto ja useimmat muut roolit olivat hänelle vaikeita.”
Useimmin kirjassa lienee mainittu Wahlroosin ystävä, vuorineuvos, entinen Stora Enson toimitusjohtaja Jukka Härmälä, jota Wahlroos myös luonnehtii pitkästi.
”Jukka oli kunnianhimoinen, ja vuosien saatossa hänestä kehittyi yhä taitavampi valtapeluri. Mutta perinteinen älykkö hän ei ollut, ja juuri siksi hän olisi varmaan ollut ensiluokkainen kenttäupseeri.”
Selväksi käy, että yritysjohtajat ovat viihtyneet 1990-luvulla etenkin fasaanijahdeissa. Ruotsin kuninkaan hirviporukkaan Wahlroos liittyi ensi kerran vuonna 2000.
Kiinnostavaa on Wahlroosin analyysi Suomen vaikutusvaltaisista suvuista ja niiden yhtiöiden uudistumiskyvystä. Monen perheen varallisuuden alkulähde oli 1800-luvun metsätaloudessa.
1990-luvun alussa it-miljonäärit olivat vielä tuntematon käsite. Nykyään peritty varallisuus on on joutunut luovuttamaan asemansa talouslehti Forbesin miljardöörilistan kärjessä ensimmäisen sukupolven yrittäjille.
Varakkaita perheitä yhdistää Wahlroosin mukaan kolme asiaa: huoli varallisuuden säilymisestä, huoli sukupolvenvaihdoksen onnistumisesta ja riitaisuus.
Perheyhtiön osakkaita taas yhdistävät varallisuus ja geenit, ei ammattitaito tai visio, Wahlroos huomauttaa.
1990-luku oli monelle suvulle etsikkoaikaa.
Yksittäisillä päätöksillä on suuri merkitys perheyhtiöiden kohtalolle. Myllykoskella kyse oli yksittäisestä epäonnistuneesta investoinnista, Lemminkäisellä väärästä toimitusjohtajavalinnasta ja Koneella kyse on ollut siitä, että aina ei pidä myydä.
Perheyhtiön varallisuus on usein sijoitettu yhdelle tai parille toimialalle. Riskien hajauttaminen esimerkiksi yhtiö myymällä voi olla fiksumpaa.
Perillisten sitomista suvun yrityksen jatkamiseen Wahlroos ei katso hyvällä: luvassa on riitoja ja vehkeilyä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
