Tutkija: Minna Canthin kirjallisista lahjoista ja avioliitosta eli pitkään vääriä tulkintoja – "Ajateltiin, että Ferdinand Canthin täytyi olla styranki"

Minna Maijala on innoissaan Minna Canthin juhlavuodesta, onhan tarjolla kaikkea mahdollista kirjoista teatteriin ja naissäveltäjien konserttiin. "Minusta on ihanaa, että kulttuurissamme on nainen, joka synnyttää tällaisen aallon. Vaikka olisi niitä enemmänkin." Kuva: Carolina Husu

"Meillä on tällaista jatkuvaa kirjatrafiikkia", selittää kirjallisuudentutkija, tietokirjailija Minna Maijala laukussaan kaksi juuri kirjastosta lainaamaansa kirjaa, joihin silmä tarttui kesken lehtikuvauksen.

Nelihenkisen perheen kerrostaloasunnossa Helsingin Roihuvuoressa on lukuisia kirjahyllyjä. Aikuisten makuuhuone on sentään pyritty rauhoittamaan kirjavyöryltä, eikä sinne ole hankittu hyllyjä.

"Mutta on siellä kirjakasoja", Maijala tunnustaa.

Sinänsä valtava kotikirjasto ei ole yllätys, sillä Maijala on Suomen johtava Minna Canth -tutkija ja hänen miehensä työskentelee Kirjallisuusarkistossa. Molemmilla on kattava klassikkokirjojen kokoelma, ja vaikka hyllyjä kuinka perkaisi, tuntuu tila aina loppuvan kesken.

"Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme seitsemän vuotta, ja toivomme, ettemme joudu enää ikinä muuttamaan. Perikunta saa sitten hoitaa kaiken."

Maijalalle kirjat ovat fyysisinä esineinäkin hyvin tärkeitä, eikä edes lievä kirjapölyallergia himmennä rakkautta.

"Niin kauan kun se ei ole akuuttia, henkeä uhkaavaa, en suostu luopumaan kirjoista."

Maijala ei muista ihastuneensa vielä kouluaikoina Minna Canthiin. Itse asiassa hän ei muista, että olisi edes kuullut kaimastaan puhuttavan äidinkielentunneilla. Ehkä hän sattui olemaan poissa juuri silloin, kun lukiossa oli vuorossa Canth-esitelmä.

Maijala innostui 1800-luvun loppupuolella eläneestä kirjailijasta yliopistossa. Häntä olivat kiinnostaneet jo pitkään historialliset ihmiskuvat, ja Canthin omaan aikaansa sitoutunut kärsimyksen tulkinta sytytti välittömän innostuksen. Aiheesta syntyi jopa väitöskirja.

Tutkimuksessa oli Maijalan mukaan perinteisesti keskitytty ensisijaisesti Canthiin henkilönä ja erityisesti naisena ja hänen tuotantonsa analysoiminen oli jätetty vähemmälle. Tämän vuoksi Maijala halusi väitöksessään tehdä selvän eron kirjailijan elämään ja keskittyä tasan tarkkaan tämän tuotantoon.

Jo väitöstyön aikana Maijalaa oli pyydetty kirjoittamaan myös uusi elämäkerta Canthista. Maijala ei ollut ideasta ensin ihastuksissaan, sillä hän ei halunnut toistaa jotain, mitä on jo kirjoitettu.

"Jäin puntaroimaan asiaa ja luin Canthin elämäkertoja analyyttisemmin. Niiden kuva Canthin kirjailijuudesta oli ohuempi kuin sen itse käsitin. Silloin työ alkoi muuttua kiinnostavaksi."

Maijala huomasi, että etenkin 1900-luvun alun kirjallisuustieteilijät ovat kirjoittaneet Canthin olleen kyvyiltään aikalaistaan Juhani Ahoa vähäisempi. Canthin arvon sanottiin olleen ennemmin yhteiskunnallisissa aiheissa kuin kirjallisessa lahjakkuudessa.

Se oli Maijalan mielestä aivan väärä tulkinta, mutta kun tarpeeksi arvovaltaiset tutkijat olivat sitä toistelleet, ajatus oli jäänyt itämään vuosikymmeniksi.

"Halusin kertoa kuinka taitava, kunnianhimoinen ja omassa ajassaan kiinni oleva Canth oli. Häntä voi työn tekemisessä ihailla."

Väitöskirjaprosessin aikana Maijala oli huomannut, että Minna Canthin elämää ja tuotantoa oli jo alettu tarkastella uudella tavalla. Sen aallon kyytiin hän hyppäsi ja on ollut mukana kaksikymmentä vuotta.

Yleisön käsitys esimerkiksi Minna ja Ferdinand Canthin avioliitosta on ollut vääristynyt.

"Oli ajateltu, että Ferdinand Canthin täytyi olla styranki, että Minnasta olisi tullut naisasianainen."

Maijalan mukaan Minna Canth ei todellisuudessa vapautunut kuristavasta suhteesta vasta jäätyään leskeksi, vaan Canthien välillä oli arvostava avioliitto. Jo ennen miehensä kuolemaa Minna Canth kirjoitti lehtiartikkeleita tärkeinä pitämistään aiheista, ja saipa hän piirtää perheelle kotitalon Jyväskyläänkin.

Kun Maijala kiersi luennoimasta kirjoittamastaan elämäkerrasta, hän huomasi ihmisten esittävän vastalauseita. Erityisesti Canthien avioliiton uusi tulkinta tuntui herättävän tunteita.

"Ihmiset sanoivat, että ihan kiinnostavaa, mutta he uskoivat ennemmin varhaisempaan kertomukseen. Vastustusta tuli etenkin aiemmat elämäkerrat lukeneiden vanhempien naisten keskuudesta."

Nyt tilanne tuntuu kuitenkin muuttuneen. Ehkä ihmiset tarvitsivat vain hieman sulatteluaikaa uudelle elämäkerralle.

Tänään tiistaina tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Juhlavuosi on pitänyt Maijalan kiireisenä. Hän on julkaissut tämän vuoden puolella jo esseekokoelman sekä toimittanut kattauksen Canthin tuntemattomia novelleja.

Juhlavuosi on saanut muutkin kirjailijat ahkeriksi, ja Maijala on päässyt kommentoimaan useita Canth-tulkintoja. Erityisen innoissaan hän on kirjailijan elämää kuvaavista lastenkirjoista.

"Kokeilin joskus pitää Minna Canthin päivänä esityksen poikani päiväkotiryhmässä, ja se oli pedagogisesti hyvin vaikeaa. Lopulta päädyimme piirtämään mekkoja ja miettimään, millainen tukka silloin oli."

Lapset ovat vaativa mutta tärkeä yleisö. Maijala on menossa puhumaan Canthista poikansa koululle kaikille 1.–6. luokkalaisille, ja lyhyt puhe jännittää häntä enemmän kuin mikään muu hänen esitelmistään.

Lapset ja nuoret ovat uusi lukijasukupolvi, jolle Maijala haluaa välittää Canthin perintöä. Kun luonnontiede ja talous jylläävät monien ajatuksissa humanismin kustannuksella, Maijalaa pelottaa, että klassikkokirjailijat unohdetaan.

"Kasvaako meille sukupolvia, jotka eivät tiedä yhtään mitään menneistä yhteiskunnallisista kirjailijoista?"

Juhlavuoden kiireiden hellitettyä Maijala palaa täydellä teholla kirjoitustöiden ääreen. Tällä kertaa on syntymässä 1900-luvun alkupuolella eläneen Katri Valan elämäkerta.

Ei Maijala ole silti vielä aivan valmis Canthin kanssa, vaikka hän niin joskus luuli.

"Minusta on alkanut tuntua, että kirjoitan vielä jotain Canthista. Olen hyväksynyt, että se on ovi, jota en tule koskaan täysin sulkemaan."