Ei enää köyhäilyä, vaan löytöjen tekemistä – käytetty on nyt trendikästä

Sattumankaupassa on tarjolla lähes mitä vaan vanhaa tavaraa.  Kuva: Sanne Katainen

Ketun metsästysraudat. Sota-aikaiset puukengät. Kahviprännäri. Kynttilän niistämissakset. Keritsimet. Kruunatut maitomitat. Toimiva putkiradio.

Kolmekymmentäluvulla rakennetun punaisen navetan esineistö voisi olla yhtä hyvin museosta, mutta kyseessä on häijääläinen vanhan tavaran liike Sattumankauppa.

Yrittäjä Ulla Neronen on pyörittänyt vanhan tavaran liikettä vuodesta 1992 asti, jolloin tilalla viljeltiin viljaa. Talvet olivat vapaita, koska eläimistä oli luovuttu tilalla aiemmin.

”Isä ehdotti, että perustetaan vanhan tavaran liike”, Neronen sanoo.

Perhe hankki yhä enemmän tavaraa. Nyt Sattumankaupassa on varovaistenkin arvioiden mukaan yli 10 000 esinettä. Ne koostuvat keräilytavaroista, käyttöesineistä ja sähköttömistä koneista. Seinällinen kelloja käy eri tahtiin.

”Moni kysyy, enkö tule hulluksi kaikkien näiden kellojen tikityksen keskellä, mutta en minä sitä itse huomaa”, Neronen sanoo naurahtaen.

Kirpputorit ovat aarreaitta myös lapsille.  Kuva: Sanne Katainen

Vanhaa tavaraa myyvillä kaupoilla menee nyt hyvin. Perinteisten hyväntekeväisyyskirpputorien rinnalle on noussut vaihtoehtoja: vaatelainaamoja, erikoistavarapuoteja, antiikkimyymälöitä, verkkokaupparyhmiä, pop up -kauppoja ja stailattuja vanhan tavaran kauppakeskusmyymälöitä.

”Jos katsotaan vaikkapa 30 vuoden taakse, ei ihmisillä ollut myydä kuin lumppuja tai pieneksi käyneitä lastenvaatteita. Nyt meillä on parempia tavaroita, koska on enemmän rahaa. Lisäksi sisustustrendit ja vaatemuodit vaihtuvat nopeasti”, kulutustutkija ja sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Koska käytetyn tavaran laatu on noussut, myös kiinnostus kirpputoreja kohtaan on kasvanut. Tutkimusten mukaan jopa puolet teini-ikäisitä, ja kolmannes aikuisista suosii kirpputoreja ja kierrätystä.

Kehitystä on vauhdittanut sosiaalisen median ryhmät, joissa jokainen voi itse myydä ja ostaa yksityishenkilöltä tarvitsemansa tavaran omalta asuinalueeltaan. Vanhasta tavarasta on myös helppo päästä eroon täyden palvelun kirpputoreilla.

”Ruotsissa on jo kokonainen ostoskeskus, joka on täynnä second hand -myymälöitä”, Wilska sanoo.

Kirpputoriostoksilla voi toteuttaa ekologista ajattelutapaa, sillä käytetty tavara ei rasita yhtä paljon luonnonvaroja kuin uuden ostaminen.

”Kirpputoreista on poistunut köyhäilyn leima ja nyt ne ovat paikkoja, joissa fiksut ihmiset tekevät löytöjä”, Wilska sanoo.

Sattumankauppa on koristeltu persoonallisesti myös ulkoa.  Kuva: Sanne Katainen

Vanhaan tavaraan keskittyvä Sattumankauppa eroaa tusinakirpputoreista siinä, että tavara on vanhempaa. Täällä eteen ei tule niinkään viimevuotisia halpahallilöytöjä, vaan vuosikymmeniä vanhoja aarteita.

”Tämä on keidas keskellä maaseutua”, jo vuosikymmeniä Sattumankaupassa käynyt asiakas Seppo Metsäkylä sanoo.

Myynnissä on huonekaluja, leluja, sisustustavaraa, kirjoja, keräilyesineitä – ja maatilojen perinteisiä työkaluja. Sattumankauppa tarjoaakin aikamatkan.

”Moni asiakas sanoo, että lapsuudenkodissa tai mummolassa oli samanlaisia tavaroita”, Sattumankaupan yrittäjä Ulla Neronen sanoo.

Hintataso on kohtuullinen. Itsekin osto- ja myyntiliikettä pitävä Arja Syrjänen on tullut etsimään täydennystä astiastoonsa. Mukaan lähtee 1960-luvun kotimaisia Fiskarsin Fiskamin-muoviastioita.

Yrittäjä Ulla Neronen hieroo kauppaa Seppo Metsäkylän kanssa.  Kuva: Sanne Katainen

Vanhan tavaran myymälät mahdollistavatkin voittojen tekemisen.

”Moni tekee niin, ettei aiokaan käyttää tavaraa itse, vaan ostaa suoraan myyntiin”, kulutustutkija Wilska sanoo.

Jos on tietoinen merkkien hintatasosta muualla, harrastus voi olla tuottoisa.

”On mieletöntä ostaa lapsen brändivaate, jota vauva käyttää kolme kuukautta. Mutta lasten merkkejä ostetaankin myyntiin, että niistä saa voittoa”, Wilska vinkkaa.

Kirpputorishoppailusta on tullut ilmiö, jota harrastetaan eri syistä. Osa ostaa vanhaa tavaraa halvan hinnan takia, mutta se ei ole enää ainut syy.

”Nuorille on tärkeää löytää uniikkeja juttuja, joista voidaan maksaa pikamuotia enemmän”, Wilska sanoo.

Tuula Mäentupa etsi Sattumankaupasta saranoita.  Kuva: Sanne Katainen

Hyvin varustellun Sattumankaupan esinepaljoutta ihmetellessä kuluu tunti jos toinenkin. Jos kaupassa ei ole vielä käynyt, ei kannata aikailla. Ulla Neronen, 66, suunnittelee lopettavansa liikkeen ja jäävänsä ensi vuonna eläkkeelle.

Se tuntuu vakioasiakkaista haikealta. Yksi heistä on Tuula Mäentupa, joka on muuttanut uudestaan Sattumankaupan lähettyville ja käy taas liikkeessä usein.

”Tämä on ihana kauppa”, hän sanoo.

Mäentupa on ostanut Sattumankaupasta keräilytavaroita, vanhan Singerin, työkaluja, lasten leluja ja remonttitarvikkeita.

”Olen muuttanut vanhaan mummonmökkiin ja tarvitsen nyt esimerkiksi portin saranoita”, Mäentupa sanoo.

Vielä lähtiessä odottaa yllätys. Sattumankaupan 19-vuotias Martta-kissa luikahtaa sisään ja asettuu istumaan oven eteen aivan kuin estääkseen asiakkaiden pääsyn ulos.